Vilistävät viikot

Aika moni bloggaajista päivittelee ajankulumista ja kiireistä elämänmenoa. Nyt minä taidan yhtyä samaan laulukuoroon, sillä kohta olemme jo huhtikuussa, eikä aikaakaan, niin on jo kesä. Uskokaa vaan....

Kiireisen elämän keskellä on ollut pakko löytää keinoja sen hallintaan ja  myös rauhoittumiseen. Minulle keinot ovat olleet melko yksinkertaiset.
Olen lisännyt työmatkakävelyä (vaihtelevalla menestyksellä) ja en tee juurikaan töitä tietokoneella klo 19.00 jälkeen. Nukkumaan menen viimeistään kymmenen uutisten jälkeen. Koska tietokoneella vietetty aika on jäänyt minimiin, yritän saada työasiat hoidettua koulussa, mutta esim. blogin kirjoittaminen ja päivittäminen on jäänyt viikonloppuun. Tästä syystä myös postaustahtini on harventunut n. kerran viikossa tapahtuvaksi. Haluaisin kirjoittaa ehkä useammin, mutta elämäntapamuutokseni ei anna aina myöden. Ja jos totta puhutaan, arki on myös sen verran kiireistä ja ohjelmoitua, ettei siitä tahdo löytyä oikein muuta jutun aihetta kuin tämä kestoaiheeni, kiire.

Uusi linjaus arjessa on tuntunut hyvältä. Tekemättömät työt eivät ole minnekään kadonneet, mutta eivät myöskään kasaantuneet.
Ehkä olen jämäköitynyt töissä tekemään asiat ajallaan pois enkä siirrä niitä seuraavaan päivään. Uuteen kouluun valmistautuminen on tietänyt pitempiä työpäiviä, mutta sen kanssa on pystynyt elämään. Elämä on edelleen aikataulutettua (kiitos, että kalenteri on olemassa), mutta pystyn hallitsemaan sitä mielestäni aika hyvin. Ehkä myös arjen valinnoilla on ollut merkitystä kiireen kokemisessa. Tällä hetkelläkin koti kaipaisi hieman perusteellisempaa kevätsiivousta, mutta en ota siitä (enää) sen enempää painetta. Kevätaurinko paljastaa armottomasti likaiset ikkunat ja pölyiset nurkat. Viikkosiivousta ei tarvitse aina tehdä perjantaisin, kun on jo muutenkin väsynyt...tai edes viikottain. Joskus pelkkä imurointi riittää.

 

Kevään aikana aikatauluni vain tiivistyy, mutta onneksi hetkellisesti. Tämäkin on jo vuosien kokemuksella tiedossa, tosin tänä keväänä töissä lisäohjelmaa aiheuttaa juurikin tuo siirtyminen uuteen kouluun. Työllistävä prosessi, joka ainutlaatuisuudellaan auttaa kutenkin jaksamaan ja pitämään innostuksen yllä. Tämän lisäksi minulla on tiedossa paljon mukavaa ohjelmaa, erityisesti toukokuulle, joka olkoon vastapainona tälle kaikelle kiireelle. Kiireellä on usein (vai aina?) negatiivinen sävy, mutta tässä kohtaa täytyy todeta, että minun kohdallani se ei tunnu ahdistavalta. Ehkä kiireen kokemisessa pointti on se, onko se hallittua vai hallitsematonta kaaosta. Minulla se taitaa olla  tällä hetkellä pääsääntöisesti hallittua. Se tarkoittaa sitä, että kalenteri on melkoisen täynnä menoja ja tapahtumia, mutta joukossa on paljon myös mukavia juttuja, jotka eivät kuormita, vaan toimivat arjen irtiottoina. Hieman jämäkämpi ote erilaisten töiden tekemiseen, sen ikuisen jahkailun sijaan, on myös auttanut asiaan.

Kevät on muutenkin kiireistä aikaa, joten viikot tuntuvat menevän vilisten.

Kiirettä pitää tasaisesti, mutta se pitää meikäläisen myös "elossa".
Aurinkoiset päivät ja valoisat illat antavat mukavasti lisäenergiaa.



Oikein hyvää viikonloppua kaikille!





P.S.  Meillä kevät on alkanut viallisesti tänään, sillä poika aloitti just äsken sähkömopokauden... ;)