Oivalluksia

Olen käyttänyt joulunpyhät hyvin hyödyksi. Olen syönyt hyvin, ulkoillut ja rentoutunut. Olen osannut olla (melkein) tekemättä mitään ja se on tuntunut hyvältä.

 

 

 

Pyhäpäivät olivat hyvä syy käyttää pitkästä aikaa lukemiseen. Ostin vähän ennen joulua itselleni Helena Karihtalan uusimman Funktio-sisustuskirjan, jota olen ehtinyt silmäilemää hieman ja lisäksi sain lainaksi Johanna Huhtamäen ja Vappu Pimiän Valon antajat-kirjan. Viimeksi mainittu kirja tempasi minut mukaansa ja luin sen kahdessa päivässä. Koska minun on vaikea kertoa kirjan sisällöstä muutamalla sanalla, lainaan tähän kirjan takakannessa olevan tiivistelmän:

 

"Tutkimukset ovat todenneet, että menestys ja unelmien saavuttaminen ovat seurausta onnellisuudesta.

Kirja osoittaa, miten onnellisuuden voi saavuttaa ja mitä sen eteen tulisi itse tehdä. Se kertoo, miten unelmista voi tehdä totta kiitollisuuden avulla ja itsensä uskomalla. Kiitollisuus käynnistää positiivisuuden kierteen, joka tuo elämään mukanaan paljon hyvää paitsi itselle myös muille. Kiitä siis unelmasi todeksi!"

 

 

 

 

 

Kirja oli kuin suoraan suunnattu minulle, hieman "etsikkoajassa" olevalle. Sain paljon vahvistusta ajatuksilleni, mutta myös pohdittavaa. Kirja oli helppolukuista ja ymmärrettävää, joita hyvät esimerkit vielä auttoivat. Kirjassa oli myös niin paljon mielenkiintoista asiaa, että sen sulatteluun ja sisäistämiseen menee tovi jos toinenkin. Oivalsin kuitenkin, että olen oikealla tiellä monessakin kohtaa. Uskallan unelmoida (ehkä vähän liikaakin) ja olen monesta asiasta elämässäni kiitollinen, ehkä näistä syistä johtuen suhtaudun elämään myös positiivisesti.

Lomalla ollessani ehdin yleensä työstämään yritykseni STAILIAMO:n asioita ja niin nytkin. Tämän kirjan myötä aloin pohdiskelemaan sivujuonena vielä niitä saavuttamattomia unelmiani. Jo aikaisemmin olen todennut, että yrittäjyys on jäänyt kaiken muun elämän jalkoihin, mutta se "oma unelma" elää yhä. Kirjaa lukiessani oivalsin, että aikaisemmin olen ajatellut, että minulta puuttuu rohkeus lähteä kokeilemaan "siipieni kantavuutta". Nyt ajattelenkin, että ei se ole rohkeus mikä puuttuu, vaan usko itseensä ja omiin kykyihin.

 

 

Asiaa miettiessäni oivalsin myös sen, että olen joskus aikaisemmin ollut saman asian edessä. Nimittäin silloin, kun valmistuin 30 vuotta sitten lastentarhanopettajaksi ja vastavalmistuneena sain ensimmäisen esiopetusryhmän. Muistan ajatelleeni, että lasten vanhemmat ovat ihan "hulluja" , kun luottavat oman kullannuppunsa minun vastuulleni, nuorelle kokemattomalle lastentarhanopettajalle. Ja hyvin kuitenkin pärjäsin ja olen pärjännyt. Tämä sama ajatusmalli on toistunut aina uudestaan aloittaessani työni sekä erityislastentarhanopettajana että erityisluokanopettajana ja nyt sisustussuunnittelijana/yrittäjänä. Sama epävarmuuden tunne omasta osaamisesta ja ammattitaidosta ja kaikki se on ollut turhaa, sillä työ (ja elämä) on opettanut ja tehnyt minusta tällaisen kuin olen juuri nyt, ammattitaitoisen ihmisen. Olin yksinkertaisesti vain unohtanut sen, että on ihan ok tuntea epävarmuutta ja silti uskaltaa tarttua haasteisiin... ja mennä eteenpäin.

 

 

 

 

Kirjan lukeminen käynnisti jonkin sisäisen prosessin, jota minun tulee nyt työstää ja makustella.

Todennäköisesti käyn ostamassa kirjan vielä omakseni, sillä sen ajatuksiin on hyvä palata silloin tällöin uudestaan.

En tunne saavani mitään sen suurempaa "herätystä", mutta ehkä hieman toisenlaisen lähestymistavan yrittämiseen...niin, ja elämään.

 

 

 

Kiitollisena tästä lukukokemuksesta suosittelen kirjaa kaikille, jotka uskaltavat elää ja unelmoida!