lauantai 7. joulukuuta 2019

Perinteisellä kaavalla


Perjantaiksi osunut itsenäisyyspäivä mahdollisti pienen miniloman, joka kieltämättä tuli tarpeeseen. Minulle muutaman päivän vapaa hitaine aamuinen on ihan luksusta. Itsenäisyyspäivään kuuluu kuitenkin muutamia perinteitä, josta ei voi luistaa...







Meillä on pojan kanssa tapana leipoa joulun ensimmäiset piparit aina itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna poika oli pääleipurin roolissa ja minä tyydyin olemaan paistajana. Yläkoulun puolella alkaneet kotitaloustunnit ovat selvästi aktivoineet meidän jälkikasvuamme ja mielelläni siirrän "keittiövastuuta" myös hänelle. Oli ilo kuulla, että he olivat viikolla tehneet sekä piparitaikinan että joulutorttutaikinan ihan itse, varsinkin kun meikäläinen tyytyy ostamaan taikina valmiina kaupasta. Tämän lisäksi tunnilla oli valmistettu vielä Tiramisua, joten voi olla, että meillä herkutellaan joulupöydässä pojan tekemällä jälkiruoalla.








Piparileivonnan jälkeen innostuin tekemään myös muutaman joulutortun, jonka jälkeen nautimme lämpimän glögihetken perheen kesken. Itsenäisyyspäivän linnanjuhlia tuli seurattua televisiosta koko illan ja vielä vähän niiden jatkojakin. Minulle itsenäisyyspäivä on hyvin isänmaallinen päivä, vaikka vietän sitä "hiljaisesti" kotona. Laitan lapsen tekemiä Suomi-askarteluja esille ja poltan sinivalkoisia kynttilöitä, toisinaan ehdin katomaan Tuntematon sotilas-elokuvan, mutta tänä vuonna se jäi minulta  väliin. Itsenäisyyspäivänä kiitollisuuden tunne on vahvana sydämessä...








Meillä on näin joulukuussa usein tapana lämmittää glögiä ja nauttia siitä yhdessä olohuoneessa istuen; pieniä tärkeitä hetkiä, joista nautin. Perinteiden luominen ja niiden säilyttäminen näyttää siirtyneen myös pojallemme. Joulun viettoon liittyvät asiat toistuvat (melkein) samanlaisina vuodesta toiseen ja se tuntuu hyvältä, jopa turvalliselta. Meillä ei isäntä joulun vietosta niin kovin välitä, mutta hyväksyy erinomaisesti meidän "jouluintomme". Ehkä nämä yhteiset glögihetket ja itsenäisyyspäivän piparileivontaperinne siirtyy pojan mukana eteenpäin. Joulu, jos mikä, on juhlana sellainen, jossa perinteiden säilyttäminen on mielestäni jopa tunneasia...ja siksi niin tärkeätä.
 
 
 
 
Vesisateen keskellä joulufiilistä on hieman vaikea tavoittaa, mutta onneksi voi poltella kynttilöitä...ja nauttia glögiä!
 
 
 
 
 

5 kommenttia:

  1. Postauksesi innoittamana laitoin viestin miehelle, että tuo glögiä kaupasta :)
    Ihania perinteitä, joita pitääkin vaalia. Meillä itsenäisyyspäivään kuuluu torttujen paisto, linnan juhlat ja sauna.
    Ihanaa viikonloppua sinulle Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen perinteiden säilyttämusen tärkeänä ja on mielenkiintoista seurata, miten ne mukautuvat pojan elämään, kun lähtee omilleen. Nautin nästä perinteistä, jotka eivät kaikki ole tulleet minun perheestäni, vaan olen luonut niitä pojan syntymän jälkeen.
      Ja glögi on ihan paras talvijuoma :)
      Ihanan tunnelmallista viikonloppua!

      Poista
  2. Meillä on tänään leivottu pipareita. Ja huomenna leivon vielä pipareita myös, kun taikina oli sellainen,että sai maustua vaikka yön yöli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu on kyllä sellainen aistikokemus, kun on hyviä tuoksuja ja makuja. Meillä ensimmäinen erä leivottuna, mutta täytynee vielä leipoa yksi satsi...sen verran nopeasti tuntuu piparit hupenevan;)

      Poista
  3. Täällä on myöskin leivottu pipareita jo useamman kerran.

    VastaaPoista