Matkalla ollaan...

Olen elänyt viime vuosina hyvin aikataulutettua ja kiireistä elämää. Välillä sen tempo on itseänikin hirvittänyt ja ihan aina en ole ollut varma olenko edes ollut oikein "kartalla". Se meidän kaikkien tuntema Arjen Oravanpyörä osaa pitää aika hyvin otteessa, niin että välttämättä itse ei edes tunnista, miten sen vauhti vain kiihtyy kiihtymistään.

Aika moni teistä jo tietääkin, että hyppäsin tänä syksynä tästä oravanpyörästä (ainakin hetkellisesti) pois ja hain elämääni vaihteeksi toisenlaista sisältöä. Elokuussa aloittamani opinnot ovat tuntuneet melkeinpä "taivaan lahjalta", sillä olen nauttinut melko kiireettömästä arjesta, jossa opiskelut rytmittävät juuri sopivasti aikataulujani kaiken muun elämän lomassa. Olen jo pitemmän aikaan halunnut hidastaa elämääni ja näin on todellakin tapahtunut. Ainakin vähän.

Hitaamman elämän tavoittelu tarkoittaa minun kohdallani sitä, että minulle on jäänyt aikaa muuhunkin kuin "elämän/arjen suorittamiseen" ja työn tekemiseen. Olen alkanut tietoisemmin ottamaan aikaa itselleni. En kanna huonoa omatuntoa siitä, jos joku päivä menee "harakoille" (yleensä lauantai ja/tai sunnuntai), sillä tiedän tarvitsevani myös sitä. Muutos jatkuvasti hääräävästä "Duracell-pupusta" vähän hitaammaksi on ollut vain positiivista. Edelleen asioita kasautuu hetkittäin, mutta hallitsen niitä paremmin, koska niitä ei ole niin paljon. On ollut aika pysäyttävää tunnustaa, että stressinsietokykyni ei ole ollutkaan niin hyvä kuin olen luullut - vai onko pitkään jatkunut stressitila vain alentanut sitä...?

Alkavan viikon tiistaina elämääni tulee lisää uusia kuvioita, kun aloitan visualisti-opintoni. Minulla ei ole ihan selvää, mihin olen ryhtymässä, mutta se ei pelota. Pikemminkin päinvastoin! Olen utelias ja innokas näkemään, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Tavoitteenani on suorittaa liiketoiminnan ammattitutkinto, josta yritän ottaa kaiken hyödyn. Tällaiselle pitkän linjan kasvatustieteilijälle (ja kehäraakille) kaupallinen ala on jokseenkin vierasta, joten haasteita tulee matkan varrella olemaan  varmasti.

Edessäni on vertauskuvallisesti silta, jonka yli minun on mentävä. En tiedä, mitä sen toisella puolella odottaa, mutta se ei haittaa. Olen valmiina seikkailuun!