Lomasuorittamisesta

Minulla on tapana tehdä listoja kaiken maailman asioista: kauppa-, tehtävä- ja asialistoja. Sillä on sellainen seuraamus, että elämäni on yleensä aikamoista suorittamista eikä lomat taida tehdä poikkeusta. Kesäloman to do-listaa en ole tehnyt (vielä), mutta taisin kirjoittaa samasta teemasta jo blogipostauksen, joten alitajunnassa nakuttaa jo...

Samaan hengen vetoon yritän malttaa mieleni ja olla vähemmän suorittamatta, nauttia kesälomasta, hiljentää tekemisen tahtia ja ihan olla vain. Viime kesä meni jokseenkin mökkiremonttia tehdessä ja tänä vuonna pitäisi vähän jatkaa sitä. Sen lisäksi meillä on heinäkuun lopulla pojan rippijuhlat, jonka juhlapaikan päätimme ulkoistaa ravintolassa pidettäväksi, mutta joka kuitenkin vaatii pientä suunnittelua. Hyvin helposti alan aikatauluttamaan tekemisiäni ja silloin niistä tulee minulle suorittamista - ja vähän stressiäkin. 

Lomiini kertyy helposti niitä asioita, joita omassa arjessa en ehdi (tai jaksa) tehdä. Meillä on ollut tapana lähteä jonnekin matkalle heti kesäkuun alussa, mutta koronan takia se on jäänyt viimeisen kahden vuoden aikana tekemättä. Tällainen lomanaloitus on toiminut meikäläisellä erityisen hyvänä irtiottona, sillä silloin tulee tehtyä totaalinollaus. Tänä kesänä yhteinen lomareissu jää muutenkin haaveeksi, sillä pojan ensimmäinen kesätyö ja jääkiekkoharjoitukset rytmittävät myös minun loma-arkeani melkein koko kesäkuun ajan. 

Ihan kokonaan tekemättä en osaa kuitenkaan olla ja päivät näyttävät täyttyvän kaikenlaisesta puuhastelusta. Näin somessa seuraavan tekstin, jossa kiteytyy mielestäni hyvin kesäloman perimmäinen tarkoitus.

KESÄLOMA

on ihmiselle annettu, että tarkkaan miettisi, 

mitä kaikkea pitää sen aikana tehdä 

ja jättäisi sen sitten tekemättä.

- Roope Lipasti

Mahtaisinkohan pystyä tähän? Epäilen.

Ihanaa kesäkuun jatkoja kaikille...

189 päivää

Se on nyt sitten paketissa. Koulujen lukuvuosi 2020-21...ja perään tulee melkoisen syvä helpotuksen huokaus! 189 päivään mahtuu kaikenlaista koronaepidemian sävyttämää hetkeä. Se on vaikuttanut merkittävästi sekä työhön että jokapäiväiseen elämään. 

Erikoisen lukuvuoden jälkeen tuntee, miten omat voimavarat on melkoisen loppuun kulutetut. Vuoden aikana on oppinut nauttimaan enemmän hetkistä, joustamaan ja ennen kaikkea selviytymään. 189 päivää on pesty ja desinfioitu käsiä ahkerasti yhdessä oppilaiden kanssa, yritetty pitää turvavälejä ja (niitä pahuksen) maskeja, porrastaa ruokailuja ja välitunteja sekä välttää ylimääräisiä kontakteja milloin missäkin koronan leviämis- tai kiihtymisvaiheessa. Korona on aiheuttanut enemmän ja vähemmän pelonsekaisia tunnelmia, erityisesti tartuntojen ja altistumisten sävyttämänä keväänä. Samalla, kun on yrittänyt pitää oppilailla yllä turvallisuuden tunnetta, on sisällä saattanut jyllätä epävarmuutta, toivottomuutta ja ihan puhdasta väsymistä tähän kaikkeen koronaan liittyvään. Välillä on halunnut ummistaa silmät ja korvat kaikelta tältä...ja toivoa, että tämä painajainen jo loppuisi.

Loman nyt alkaessa nautin siitä, että minun ei välttämättä tarvitse pukea maskia enää koko päiväksi. Töihin minun on ollut pakko mennä ja koska koulussa olen ollut päivittäin (väkisinkin) tekemisissä lukuisten ihmisten kanssa, on muut kohtaamiset jääneet minulta minimiin. Vuoden aikana olen vähentänyt tietoisesti työpäivän jälkeisiä ylimääräisiä ihmiskontakteja ja elämä on keskittynyt enemmän kotiympyröihin. Nyt nautin siitä, että voin valita jääväni kotiin vapaaehtoisesti ja säädellä menemisiäni tilanteen mukaan. Nykyinen koronatilanne näyttää onneksi vähitellen helpottavan ja  paluu ns. normaalimpaan elämään on alkamassa. Pandemia on jättänyt meihin kuitenkin jälkensä ja tästä kaikesta toipumiseen menee vielä tovi. 

Tänä vuonna jään lomalle enemmän kuin mielelläni, sillä loman jälkeen (syyskuussa) aloitan opiskelut.  Kaiken tämän (korona)kokemuksen jälkeen ratkaisu tuntuu nyt erityisen hyvältä. Työssäni erityisluokanopettajana laitan itseni likoon ihan joka päivä. Pienten oppilaiden kanssa täytyy olla läsnä 110 %  ja vaikka työ on palkitsevaa, on se myös kuluttavaa. Leikkisästi olen todennut joskus olevani eräänlainen ohjelmatoimisto tai tapahtumantuottaja ja tämä pitää osittain myös paikkansa. Opiskelujen alkaessa saan hengähdystauon ja kunnon irtioton omasta työstäni ja tilalle jotain muuta sisältöä. Nyt on minun vuoroni olla se "saava osapuoli".

Ehkä nyt voin jo vähän höllätä. Tiedän jo kokemuksesta, että minulla menee muutama viikko nollatessa asioita. Sen verran täytyy tulevalla viikolla käydä vielä töissä, että palautan työpuhelimen, tietokoneen ja avaimet. Yhden päivän olen ajatellut pyhittää työpapereiden selvittämiseen ja omien tavaroiden kasaamiseen. Sen jälkeen laskeudun vähitellen lomamoodiin...

 

Olotilani kiteytyy tällä hetkellä tuttuun sanontaan: "väsynyt, mutta onnellinen". 189 päivän jälkeen pääsimme maaliin.

Kesän tuntua...

Toukokuun viimeiset päivät ovat käsillä ja kohta pääsemme nauttimaan kesästä. Kävin tänään tekemässä pienen katselukierroksen paikallisessa taimimyymälässä ja fiilistelemässä tunnelmia...

Monen vuoden hiljaiselon jälkeen, olen ajatellut tänä vuonna satsata kotimme puutarhaan. Isäntä ja hänen tyttärensä huseeraavat nyt jo toista kesää mökillä hyötypuutarhaa, joten nyt voisi olla sopiva hetki päivittää myös kotipihaa. Ne meidän vähäiset istutusalueet ovat päässeet vuosien saatossa rönsyilemään ja pihanurmikon reunat vaativat pientä fiksaamista.

En ole koskaan välittänyt perennapenkeistä, vaan suosin enemmän ruukkuistutuksia. Kukkavalinnoissa olen aika uskollinen pelargonioiden ja samettiruusujen kannattaja, mutta toisinaan yritän kokeilla myös muitakin. Minulla on myös pieni yrttilaatikko, jossa voisin yrittää pitää tänä kesänä joitakin yrttejä hengissä ja ehkä laitan maissiakin kasvamaa. 

Pihan terassin reunoille olen istuttanut aikoinaan syreeniä, humalaa, viiniköynnöstä ja muutaman koristepensaan. Nämä istutukset vaativat vähän radikaalimpia muutoksia, sillä osa joutaa kokonaan pois ja tilalle täytyy ostaa jotain uutta. Olen miettinyt jonkinlaisten kärhöjen istuttamista, mutta mitään lopullista päätöstä en ole tehnyt. Terassikalusteet kaipaisivat myös uudistamista, mutta sen aika ei taida olla tänä(kään) kesänä. Kyseiset kalusteet ovat saaneet jo ainakin viisi vuotta jatkoaikaa, sillä en ole osannut päättää minkälaisia kalusteita haluaisin.

Puutarhurina en ole kummoinenkaan viherpeukalo ja siksi olen halunnut tehdä pihastamme suhteellisen  helppohoitoisen. Nurmikkoaluetta meillä on jonkin verran, mutta en koe sen ylläpitoa mitenkään työlääksi. Yritän (muistaa) lannoittaa sitä joka kevät ja kasvukautena se vaatii noin kerran viikossa leikkausta. Ruukkuistutuksilla saan pihaan sopivasti kaivattua väriä ja vaihtelua. Pihallamme majailee lisäksi myös yksi venetraileri, peräkärry, iso halkopino ja muutama kappale jääkiekkomaaleja. Niitä on ollut mahdotonta maisemoida eikä periaate "mitä ei voi hävittää, korosta sitä" oikein toimi tässä kohtaa, joten niiden läsnäolo on pitänyt vain hyväksyä. Epäilen suuresti, että meidän pihamme ei pärjäisi "Kaunis piha"-kilpailussa...

Tämän kesän puutarhasuunnitelmat ja siihen liittyvä "to do-lista" on suurin piirtein valmiina. Olen ajatellut, että aloitan perusparannuksen melko pian loman alettua ja jos hyvin käy, kaikki pitäisi olla tehtynä ennen juhannusta. Jos jotain jää tekemättä, siirrän sen suosiolla hamaan tulevaisuuteen. Suorituspainetta tai stressiä en suostu tästä ottamaan. Kunhan tästä pääsisi aloittamaan ensin sitä lomaa...TJ6

Pään nollausta

Töissä eletään nyt melkoisen kiireisiä aikoja. Työtahtini on ollut jokseenkin tiivistä, kun meillä on ollut henkilökuntavajausta. "Tukka putkella" on saanut mennä jo jonkin aikaa ja työpäivä on jatkunut vielä sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet koulusta. Olen pyrkinyt kuitenkin jossain määrin rajaamaan ja kohtuullistamaan työpäiväni pituutta (vaihtelevalla menestyksellä). Siihen hyvänä ratkaisuna minulle ovat toimineet erityisesti kävelylenkit.

Kun lähtee ulkoilemaan ja reippaalle kävelylle, siinä pääsee irti sekä päässä pyörivistä työasioista että kotitöistä. Kävelylenkeillä ajatukset pyörivät vapaammin ja mieli virkistyy. Kun liikkuu ja katsoo maailmaa hieman toisin silmin, saa niihin päivän asioihin vähän etäisyyttä ja ihan jotain muuta mietittävää. Toisinaan innostun valokuvaamaan ja se tuo mukavaa ekstraa liikuntasuoritukseen. Olen huomannut, että valokuvaus toimii minulla eräänlaisena "mindfulness- harjoituksena", jolloin keskityn vain siinä hetkessä olemiseen ja "pää tyhjenee".

Tällä viikolla vein lapsen jääkiekkotreeneihin ja päätin, että teen samalla kunnon kävelylenkin läheisellä pururadalla. Ensimmäisellä kierroksella kävelytahtini oli reipas, mutta toisella kierroksella maltoin pysähtyä jo kuvailemaan luonnon yksityiskohtia. Kahden kierroksen jälkeen kuvia oli kertynyt puhelimeen ihan mukavasti ja kilometrejäkin taisi tulla lähemmäs seitsemän. Tulipahan ulkoiltua, käveltyä ja kerättyä annoksen uusia voimavaroja seuraavaan päivään. Tämän postauksen kuvat ovat kyseisen kävelylenkin saldoa...

Työn kuormittaessa joudun tekemään todella paljon töitä itseni kanssa, jotta lopetan niiden tekemisen jossain kohtaa päivää. Liian usein jatkan työpäivääni vielä kotona tai käytän osan viikonlopusta töiden tekemiseen. Olen pyrkinyt pyhittämään viikonloput levolle, mutta tällä hetkellä työtehtäviä (ne arvioinnit!) on sen verran, että aika täytyy ottaa myös viikonlopusta. Viikolla ei oikein jaksa työpäivän jälkeen enää puristaa mitään "korkealentoista", joten tänä(kin) viikonloppuna teen töitä...ja pyrin myös ulkoilemaan. Multitaskauksen mestarina saatan suorittaa samalla myös pyykin pesua ja kevyttä kotisiivousta.

Nyt kuitenkin toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!

ETSINTÄKUULUTUS

Nyt olisi hakusessa sellaista kuntoilukipinää. Mahtaakohan löytyä mistään? Minulla se on ollut jo pidemmän aikaa hukassa...

Olen koko kuluneen kevään aikana haikaillut ja miettinyt, mistä löytäisin motivaatiota kunnonkohennukseen. Liikun kyllä jonkin verran, mutta en riittävästi. Vaikka olen aikatauluihmisiä, kuntoiluun ei tunnu riittävän aikaa. Olen melkoista mestariainesta keksimään jos jonkinlaista (teko)syytä ja aivan liian usein laitan sen kiireen tai väsymyksen piikkiin. Tosiasioitahan nekin ovat, mutta enemmän tässä on kyseessä päättäväisyydestä ja konkreettisesti liikkeelle lähtemisestä.

Haaveilen juoksutreenien ja jonkinlaisen lihaskunnon yhdistämisestä, mutta en tunnustaudu innokkaaksi sali-ihmiseksi. Kävely on minulle mieluinen liikuntamuoto ja sitä olen tehnyt aina, mutta ikääntymisen myötä pitäisi alkaa hakemaan myös lihaskuntoa. Olen jopa miettinyt, että käyttäisin tässä kohtaa jonkinlaista personal traineria, joka auttaisi minut alkuun, tsemppaisi heikkona hetkenä  ja sitouttaisi minut liikkumaan säännöllisemmin. Samalla hän voisi vilkaista myös ruokailutottumuksiani ja tehdä niissäkin pientä korjausta/tarkennusta. En tavoittele mitään suurta elämäntapamuutosta vaan pikemminkin ryhtiliikettä.

Liikunnan harrastajana olen hyvin toisaikainen. Pystyn tekemään kotijumppaa yksin, kun motivaatio on kohdillaan, mutta aivan yhtä helposti pystyn myös luistamaan siitä. En kaipaa ryhmäliikuntatunteja, vaan haluan liikkua silloin kun minulle parhaiten sopii. Koska en tavoittele varsinaisesti painonpudotusta, uskoisin, että oma tavoitteeni olisi kuitenkin kohtuullista saavuttaa. Jos sivutuotteena meikäläisessä tapahtuu kiinteytymistä, se on vain positiivista ekstraa. Luulenpa, että suurin muutos pitääkin tapahtua tuolla korvieni välissä.

Olen nyt hautonut asiaa jo useamman kuukauden viikon ja selaillut paikallisten liikuntapaikkojen tarjontaa. Olen aloittanut pitkien kävelylenkkien tekemisen ja tunnustellut olotilojani. Mitään paikkaa ei särje tai kolota ainakaan vielä, joten ehkä uskaltaisin aloittaa tekemään myös juoksulenkkejä. Voisin hyödyntää myös ulkoliikuntapaikkojen kuntoiluvälineitä ja treenata silloin, kun perheen teinikin käy omissa jääkiekkotreeneissä.  Kesäloman alkaessa luulisin, että minulla on enemmän aikaa panostaa liikunnan harrastamiseen, mutta katsotaan miten tässä käy. Jatkanko elämää edelleen sohvaperunana vai kuoriutuuko minusta vielä (h)ikiliikkuja...

PERUSHÄRDELLIÄ... JA YLPEYTTÄ!

 Toukokuu tuo tullessaan melkoista härdelliä töihin eikä tänäkään vuonna siinä ole tullut poikkeusta...

Samalla kun kuluvaa lukuvuotta pistetään vähitellen pakettiin, koulumaailmassa suunnitellaan myös tulevaa; mietitään uusia opetusryhmiä, henkilökunnan sijoittumista ja pidetään tiedonsiirtopalavereja. Jokaisella opettajalla oppilasarvioinnit ovat juuri nyt enemmän tai vähemmän työn alla. Äitienpäivätekemiset ja kevätjuhlat tuovat vielä oman lisänsä koulu-/työpäiviin. Tänä(kään) keväänä koronatilanne ei mahdollista perinteisiä luokkaretkiä eikä kevätjuhlia, joten nyt ideoidaan jälleen luovasti. Tämän postauksen kuvissa näkyvät päivittäiset tarpeelliset työvälineeni (puhelin, pussukka, avaimet ja kommunikaatioviuhka/-passi), joita kannan mukanani joka päivä. Kieltämättä tässä kohtaa lukuvuotta ne näyttävät jo nuhrautuneita ja käytössä kuluneita, vähän niin kuin niiden kantajakin, mutta samalla ne kertovat myös koulussa eletystä elämästä. 

 

Päivät ovat tällä hetkellä jokseenkin työntäytteisiä ja huomaan, että stressitasoni on hieman koholla. Nukun aika huonosti (heräilen monta kertaa yössä) ja aamulla herään hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Olen jonkinasteisessa ylivirittyneessä tilassa, sillä kaikesta huolimatta en tunne erityistä väsymystä. Energiatasoni ovat jopa yllättävänkin hyvät. Mihinkään ylimääräiseen luovuuspuuskaan ei kuitenkaan löydy enää aikaa eikä rahkeita ja nämä viimeiset viikonloput pyrin rauhoittamaan lepoon. Edessä siintävä kesäloma auttaa tässä kohdassa jaksamaan. Eihän tässä ole enää kuin neljä viikkoa jäljellä.

Toukokuinen perushärdelli toistuu säännöllisesti ja onneksi tilanne on hetkellistä. Koronan sävyttämä lukuvuosi on ollut meille kaikille raskas, mutta toisaalta siihen on jollain tavalla myös tottunut. "Uuteen normaalin" on ollut sopeutuminen, halusimme tai emme. Tuskinpa kukaan meistä olisi uskonut, että uuden koulumme käynnistyessä, syksyllä 2019, meidät pusketaan vielä koronaprässistäkin läpi ja näin on vain käynyt. Lukuvuoden viimeisten viikkojen huvetessa voimme olla vain ylpeitä itsestämme ja todeta, että me selvisimme siitä - yhdessä!

Rentouttavaa viikonloppua ja erityisesti hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Huhtikuun kooste

Tähän postaukseen tein lyhyen koosteen kuluneesta kuukaudesta. Vaikka tuntuu siltä, että omassa elämässä ei oikein tapahdu mitään, näissä koosteissa huomaa, että kaikkea on tullut tehtyä ja touhuttua. Vuodenaikojen vaihtuminen näkyy blogipostauksien kuvissa, sillä talven jälkeen näkyy taas väriä ja elämää - kevättä parhaimmillaan. 

* Huhtikuuna alussa innostuin vaihtamaan viherkasvien mullat ja samalla tuli kokeiltua herneiden kasvattamista hyvällä menestyksellä.

* Lämpimät säät houkuttelivat myös pihatöihin. Nurmikko tuli haravoitua ja tein kesän varalle pientä pihasuunnitelmaa.

* Vietimme pääsiäistä kotona hyvin rauhallisissa merkeissä. Muutaman päivän loma tuntui tässä kohtaa oikein tervetulleelta. 

* Kotona tuli pestyä osa kodin ikkunoista. Kiitos tästä kuuluu meidän teinille, sillä hän on tehnyt huhtikuussa kotitaloustehtäviä kiitettävästi.

* Kevätauringon paistaessa ja päivien pidentyessä huomasin olevani energisempi ja saan enemmän aikaiseksi. Työmatkakävely on kuitenkin ollut huhtikuussa jokseenkin vaihtelevaa.

* Huhtikuun lopulla sain tietää, että syksyn opiskelupaikkani oli varmistunut. Suunnitelma seuraavaksi vuodeksi on selvä ja jos kaikki käy hyvin, syksyllä 2022 minulla pitäisi olla visualistin tutkinto suoritettuna. Jään päivätyöstäni opintovapaalle ja täysipäiväiseksi opiskelijaksi.

* Meillä mies vanheni yhdellä vuodella ja juhlistimme sitä pienesti perheen parissa. Tällä kertaa teinimme teki herkullisen täytekakun.

* Minusta tuli isotäti, kun siskoni vanhin lapsi sai pojan. <3

* Huhtikuun lämpimät kelit vaihtuivat loppukuusta suhteellisen koleaan säähän. Vaihdatutin kesärenkaat (tietenkin) juuri ennen kylmien kelien palaamista. Onneksi säästyimme isommalta takatalvelta. Kotona palasimme takaisin takan lämmitykseen ja se näyttää jatkuvan edelleen...

Ja nyt onkin jo toukokuu. Se aloitettiin vapun vietolla mökillä ja siellä tuli tehtyä samalla puutalkoita. Tästä alkaa meikäläisellä (taas) vähän tiiviimpi työjakso, sillä oppilaiden arvioinnit tulee olla tehtynä muutaman viikon päästä. Työn ohessa tiedossa on vielä muutama palaveri ja valmistautumista vuoden poissaoloon. Väkisinkin jotain jää loman alkuun hoidettavaksi, mutta nyt keskityn kuitenkin jäljellä oleviin viiteen työviikkoon. Vähiin käy.

Touhukasta toukokuuta siis!