Sukkaa pukkaa...

Tälle sukkainnostukselleni ei nyt näy loppua. Yritän hillitä uusien lankakerien ostamista, mutta kuinkas ollakaan meidän pienestä lähikaupastakin löysin (ja ostin) uutta sukkalankaa.

 

Tällä kertaa ostin hieman värikkäämpää "sekameteli"- lankaa. Tästä langasta ei tule sellaista valmista kirjoneuletta, vaan sellaista sekavan kirjavaa. Kuvia valmiista pinnasta vähän alempana...

 

 

 

 

Näytin lankakerää varovasti jälkikasvulle ja tiedustelin, voinko tehdä tästä sukat hänelle. Hetken mietittyään, hän vastasi myöntävästi. Onhan tässä sentään oranssia (niinkuin Tapparan pelipaidassakin...!?)

 

 

 

 

 

Nyt on valmistumassa hyvää vauhtia kolmas sukkapari. Luulenpa vain, ettei tämä sukkatehtailu jää vielä tähänkään. Isännälle olen luvannut sukat tehdä ja ehkä teen vielä pojalle yhdet parit. Katsotaan nyt. Lankoja ainakin on useampaankin sukkaan.

 

 

Tässä vielä lähikuvassa tuosta "sekametelista". Ja nyt on sitten sitä väriä!

Viikonloppu on mennyt tavalliseen tapaan melko rauhallisesti. Isäntä tuli sopivasti perjantaina kotiin tekemään lumitöitä, sillä vihdoinkin tänne päin Suomea saatiin vähän lisää lunta. Eilen perheen miehet kävivät saaristossa vielä mönkkäriajelulla ja muuten vaan ulkoilemassa.


Tänään on tarkoitus tehdä vähän työhommia. Tuleva viikko on vähän pidempi; launtai on koulupäivä (=ulkoilupäivä) ja tiedossa on myös muutaman tunnin pitempiä työpäiviä. Ensimmäinen pitempi päivä on tietenkin heti maanataina, kun pidämme palaveria oppilaiden arvioinnista. Voipi olla, että työpäivän jälkeen ei kovin korkealentoisia ajatuksia enää ole... jos nyt yleensäkään...


Tänään ohjelmassa olisi vielä pizzaa, jääkiekkoharjoituksia ja Hömppistä (= äiti-lapsi - porukka). Täällä tiedossa siis mukava sunnuntaipäivä.

Uusi yritys

Tammikuun loppu sujui kuntoilun osalta huonosti. Sairastin flunssan hyvin lievänä ja vielä viime viikolla odottelin, että tauti pahenisi tai menisi edes johonkin suuntaan. Välillä oli huonompi päivä ja välillä ei oireita juurikaan. En uskaltanut lähteä edes juoksemaan, vaan viime viikon olin totaalisesti liikumatta.

Tänään ajattelin ottaa itseäni niskasta kiini ja lähteä taas lenkille. Räpsin muutaman kuvan lenkkiasustani, joka on tietenkin musta, päästä varpaisiin. Hanskoissa taitaa vilkkua hieman pinkkiä. Onpa melkoista väri-iloittelua!!!

 

En ole niitä ihmisiä, jotka panostaisivat (paljon?) urheiluvaatteisiin ja sen kyllä huomaa. Omistan kyllä juoksutrikoot, mutta mielestäni ne ovat enemmänkin kevään, kesä ja syksyn juttuja. Talvikauden juoksu on mulle pitkän tauon jälkeen vähän vierasta, joten en ole juurikaan panostanut "välineurheiluun"... niillä mennään, mitä kaapista löytyy. Todellakin!

 

 

 

 

Lenkkarit ovat ihan perinteistä "kesämallia" ja jo tulleet jonkin aikaa sitten jo ns. tiensä päähän. Koska en omista talvisempia juoksuhousuja, kirmailen tavallisilla tuulipuvun housuilla, joiden lahkeet olen ympännyt säärystimiin. Näin ei lahkeet kahise ja pohkeet pysyy lämpimänä...todellinen viritelmä siis! Tänään jaloissa oli viime viikolla ostetut villapohjaiset juoksusukat, niin että olen sentään jotain uuttakin hankkinut.

 

 

Juokseminen sujuu kuin tanssi (kuvasta päätellen). Tänään meno oli kylläkin vähän tahmeaa, mutta tulipa lähdettyä. Ulkoinen habitukseni on kaikkea muuta kuin urheilullinen, mutta eipä ole "koiriin karvoihin katsomista" tässä asiassa. Pääasia on, että liikun... mutta ehkä vasta pimeän tullen :)

Juoksukengät pitäisi kyllä olla hyvät ja taidankin panostaa seuraavaksi uusien lenkkareiden hankintaan. Vielä voisin hankkia jonkin vähän värikkäämmmän juoksutakin. Vaikka vain uuden kuntoiluyrityksen alkamisen kunniaksi!

Tavallinen torstai

Tavallinen arki on sitä parasta! Niinkuin esimerkikisi tänään. Ei mitään ihmeellistä eikä erikoista. Töissä on ollut mukavaa ja kotonakin on rauhallista. En valita.

 

 

Mies on ollut tiistaista lähtien työreissulla ja olemme olleet pojan kanssa kahdestaan. Tuo "jälkikasvu" on jo niin iso, ettei häntä juurikaan tarvitse "paapoa". Kavereita ja tapahtumia on tasaisesti ja välillä nautitaan ihan vain kotona olemisesta.

 

 

 

 

Viikko on mennyt taas vauhdikkaasti eteenpäin. Huomenna on jo perjantai!  Varsinaista kiirettä meillä ei ole ollut, mutta ohjelmaa kylläkin...

 

 

 

 

 

Vanhemmiten minusta on tullut enenevässä määrin kotihiiri. Mitä vähemmän minun täytyy olla kotoa pois, sitä parmpi minulle. Ja tällä hetkellä nautin siitä, että ei ole mitään ylimääräistä ohjelmaa. On tätä ihan tavallista arkea vain.

 

 

 

 

 

 

Eikä tämän postauksen kuvat liity mitenkään aiheeseen, mutta kuvia selatessani huomasin, että tälläiset kuvat ovat jääneet kokonaan julkaisematta. Sain tämän kauniin keksikulhon joululahjaksi ja siitä lähtien olen pitänyt sitä ruokahuoneen senkin päällä koristeena ja kauniina käyttöesineenä.

 

 

 

 

Pesukone piippaa ohjelman päättymistä pesuhuoneessa ja ruokaakin pitäisi ruveta "taikomaan". Tavallisena torstainakin pitää suorittaa näitä ihan tavallisisa  kotihommia. Ja illalla ajattelin katsoa pitkästä aikaa TV:tä (vaikkei sieltä mitään järkevää tulekaan) ja ehkä aloittelen neulomaan uutta sukkaa. Löysin nimittäin lähikaupastamme mielenkiintoista sukkalankaa. Ehkä vilauttelen sitä täällä blogissakin.

 

Mutta nyt niihin arjen askareisiin...

 

 

 

 

Raitoja

Villasukkatehtailu on lähtenyt täällä mukavasti käyntiin. Mustat sukat ovat olleet jo pojalla käytössä ja uutta valmistuu pikku hiljaa. Mietiskelin jotain värikkäämpiä, mutta kun lankakorissa ei ollut kuin harmaata ja mustaa, lähdin toteuttamaan jotain helppoa kuviointia...siispä raitoja.

 

Näitä lapsen sukkia tekee kyllä mielellään, koska ne valmistuvat melko nopeasti. Raidat jotenkin vielä vauhdittavat tekemistä. "Teen vielä yhden raidan"- ajatuksella huomaa tehneensä useamman raidan ja melkein sukka onkin jo valmis.

 

 

 

 

 

Kantapää ja kavennukset vähän hidastavat sukkien valmistumista. Olen huomannut, että ihan väsyneenä ja/tai myöhään illalla näitä ei kannata väkerrellä. Kerroksissa täytyy kuitenkin pysyä laskuissa  mukana. Eikä tämä sukkien valmitus ole vielä niin ydinjatkoksessa, että voisin tehdä niitä "tuosta vaan".

 

 

Mukavaa hommaa tämä on ja nyt mieskin haluaisi omansa. Olen ajatellut hiihtolomalla tekaista hänelle oman parin. Siihen asti hän saa  tyytyä vanhoihin sukkiin. Ja jos vaikka innostuisin tekemään vielä itsellekin yhden parin.

 

 

 

 

 

Meillä arki etenee tuttuun tapaan töissä ja koulussa. Meikäläisen kunto ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen ja tuntuu, että tämä flussa ei oikein tiedä mihin suuntaan menisi. Tänään minulla on ollut vähän kehnompi päivä ja taidankin unohtaa kävelylenkin tältä päivältä, juoksulenkista puhumattakaan. Poika lähtee syntymäpäiville naapuriin ja minä voin tehtailla näitä sukkia, jos jaksan. Taidanpa ottaa kuitenkin ensin Panadolia ja mennä sohvalle makoilemaan...

 

 

 

 

 

 

Makutuomarina

Eilen pääsin siskoni nuorimman tyttären makutuomariksi vaatekauppaan. Eikä mihin tahansa kauppaan, vaan morsiuspukuliikeeseen. Ei, ei! Ei hän ole vielä naimisiin menossa, mutta hänellä on helmikuussa vanhojenpäivätanssit ja nyt piti tulla tänne katsomaan tarjontaa...

 

 

Hän oli jo netin kautta löytänyt aivan ihanan tanssiaispuvun, mutta saadessaan lähetyksen se olikin ollut pettymys. Väri oli ollut täysin väärä, joten puku meni palautukseen ja uuden hankinta alkoi.

 

 

 

 

 

Nuoren naisen kriteerinä oli, että se ei saanut olla ihan tavanomainen eikä ainakaan sininen (koska niitä oli kuulemma kaikilla) eikä vihreä, koska väri ei sopisi hänelle. Helman piti olla niin muhkea, että olisi vaikea kulkea ns. normiovista. Siinäpä kriiteereitä. :)

 

 

 

 

Valikoima oli sesongin myötä jo melkoisen suppea, mutta kyllä sieltä muutama kelpuutettiin (pienen maanittelun avulla) sovitettavaksi.

 

Tämä vihreä juhlahame oli hieno, mutta ei nuoren naisen tyylinen. Niin, ja se väri oli väärä.

 

Tämän punaisen mekon neiti melkein tyrmäsi ensi metreillä, mutta suostui silti sovittamaan ja yllättyi positiivisesti. Tämä oli todella tyylikäs ja kaunis. Hameessa oli vielä riittävästi tylliä. Tässä kuvassa helmaa on tahallisesti nostettu vähän ylöspäin.

 

 

 

 

Tämä puku bongattiin ensimmäisenä ja tähän neitikin ihastui. Riittävän erikoinen eikä varmasti koulussa toisella tytöllä olisi samanlaista. Puku tuntui myös hyvältä päällä. Tässä on myös olkaimet ja ne otettiin toisessa sovituksessa pois. Myös etumukseen tehtiin vielä pieni korjaus.

Ostospäätös tuli tehtyä ja siskontyttö päätyi tähän viimeiseen. Räväkälle naiselle räväkkä puku! Se taisi olla just passeli kaiken puolin ja tärkeintä oli kait se, että hän itse oli tyytyväinen. Pukuun hankittiin myös hiuskoriste ja vuokrattiin vannealushame. Vierailu tässä liikkeessä siis kannatti, sillä tämä ostos tuli vielä halvemmaksi kuin se alkuperäinen nettiostos.


Nyt nuori nainen voi rauhassa keskittyä ja suunnitella (kampaus, meikki, korut yms.) tulevaa juhlaansa...ja olla päivä prinsessana.

Pientä takapakkia

Minä ilmeisesti kehittelen itselleni jonkinlaista flunssaa, olotilastani päätellen. Eilen jo aivastelin töissä. Tänä aamulla kurkku tuntui "paksulta"  ja olo tukkoiselta. Onneksi olin eilen käynyt apteekissa ja varautunut mahdolliseen tulevaan flunssaan.

 

 

Olin lupautunut aamulla siskoni ja hänen nuorimman tyttärensä makutuomariksi kaupungille, joten aloitin lääkitsemisen heti aamulla. Kuppi kuumaa Panadolia.

 

Tämä, niin kuin kaikki muutkin flunssalääkkeet, ei kuulu suosikkijuomiini. Maun parantamiseksi (=jotta saisin juoman kurkusta alas) lisään kuppiin myös lusikallisen sokeria.

 

 

 

 

 

Aamulla jo tiesin, että tämän päivän juoksulenkistä ei taida tulla mitään. En taida jaksaa lähteä edes kävelylenkille. On sen verran voimaton ja "höntti" olo. Näin ollen hyvin alkaneelle juoksuharrastukselleni tulee tässä vaiheessa pientä takapakkia. Toivottavasti se on lyhytaikainen sellainen.

"Mustasukkaisuutta"

Pitkän tauon jälkeen ryhdistäydyin ja aloin neuloa lapselleni viime talvena kesken jääneitä villasukkia. Tässä vähän väliaikatietoja.

Alku ei ollut kovinkaan lupaava, sillä olin tehnyt yhdestä sukasta jo kantapään ja muutaman kiilakavennuksen, siis vuosi sitten. Kavennusten lukumäärän metsästäminen oli hieman hankalaa, sillä musta lanka ei ehkä ole kaikkein paras lanka ihmiselle, jolle on tullut jo sitä paljon puhuttua ikänäköä. Kaiken kukkuraksi olin ehtinyt siivouspuuskassani hävittämään koko sukkaohjeen.

 

 

 

 

 

 

Mutu-tuntumalla mentiin ja ensimmäinen sukka valmistui. Siitä tuli ihan villasukan näköinen ja oikein passeli pojan jalalle. Ja sen ohjeenkin löysin netin kautta, tosin silmukoiden määrä ja sukan koko ei ainakaan tässä kohdassa matsanneet.

 

 

 

 

 

Seuraava haaste on toisen sukan valmistuminen, sillä en ole ihan varma tuosta löytämästäni ohjeesta. Tavoitteena on, että niistä tulisi edes suurin piirtein samanlaiset. Toisesta sukasta on varsi valmiina ja seuraavaksi pitäisi tehdä kantapäätä. Totuus varmistuu tässä matkan aikana, oliko ohje sittenkään se sama, millä toinen sukka on jo tehty. No, sitten "sävelletään".

 

 

 

 

Ja voisi sille lapselle varmaan tehdä hieman värikkäämpiä sukkia kuin nämä mustat. Jos vaikka jotain kirjavampaa. Onneksi meillä on mustasukkaisuutta havaittavissa vain villasukissa. :)