Kirjakauppalöytö!

Eilen kävin hoitamassa kaupungilla muutamia asioita. Olen jo pitemmän aikaan yrittänyt saada lainatuksi erästä sisutuskirjaa, mutta joka kerta olen "vetänyt vesiperän" kirjastossa ja niin kävi tälläkin kertaa. Kyseistä kirjaa ei kirjastossamme ole kuin yksi kirja enkä ole lähtenyt jonotussysteemiin tai tilaamaan kirjaa muusta kaupungista.

Ajattelin samalla kaupunkireissulla poiketa vielä kirjakaupassa tilaamassa itselleni samaisen kirjan ja ostaa sen itselleni.  Odottelu saisi riittää!

 

Ja kuinkas kävikään! Kirja oli kaupassa esillä ainoana kappaleena hyllyssä ja nappasin sen heti hyppysiini...aivan kuin joku toinen voisi samanaikaisesti haluta sen. Selasin kirjaa hetken aikaa ja tein ostopäätökseni nopeasti. Samalla käytin kanta-asiakasbonukseni.ja kaupasta poistui erittäin tyytyväinen kirjan omistaja! Nyt uskalisn höllentää otetta kirjasta. Se oli minun löytöni!

 

 

 

 

Kirja kertoo 50-,60- ja 70- lukujen elementtitaloista, niiden arkkitehtuurista ja yksityiskohdista. Kirjassa on myös kuvattuna suomalaisia kyseisten aikakausien koteja nykyaikaisiksi remontoituina. Se ei ihan tyypillinen sisutsukirja, vaan myös eräänlainen tietopaketti.

 

 

 

En ole ehtinyt lukemaan kirjaa vielä ollenkaan ja kuvia olen vilkaissut vain hätäisesti. Kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja luulenpa, että se pitää lukea moneen kertaan. Kirjassa on mielenkiintoisia tarinoita kodeista ja remonteista. Lisäksi kirjassa on muutamia talojen pohjaratkaisuja, joita tykkään erityisesti katsella.

 

Olen itse 60-luvun lapsia ja pidän erittäin paljon 60- ja 70- luvun rakennustyylistä/arkitehtuurista. Itse olen asunut lapsuuteni rivitaloalueella, jossa oli (ja on edelleen) 60-luvun taloja ja tämän hetkinen talommekin on vm. 1963...näissä vaan on sitä jotain. Unelma-asuntoni olisi tiilinen, tasakattoinen rivitaloasunto (n. 100-120 neliötä, 4 h ja keittiö) isoine ikkunoineen ja atrium-pihoineen. Näitä taloja on vain niin harvoin myynnissä eikä asia ole vielä muutenkaan ajankohtaista, mutta ehkä vielä joskus...HUOH!

 

 

 

 

Kirja on erittäin laadukkaan oloinen myös ulkonäöllisesti. Kovakantinen ja esteettisesti kaunis kirja. Muut lukevat romaaneja ja elämänkertoja, minä luen sisustuskirjoja...makuasioita?!?

 

 

 

Tänään olin sitten  vihdoin ja viimein töissä. Siellä oli suhteellisen rauhallista, vaikka meillä henkilökunta sairastaakin tällä hetkellä ihan kiitettävästi. Puhetyöläisenä kurkku ja ääni ovat olleet tänään koetuksella, mutta toistaiseksi ääni vielä kulkee. Viikonpäivät ovat meikäläisellä suloisesti sekaisin ja huomenna olisikin perjantai. Viikko siis meni jo!

 

 

Illemmalla taidan vielä tutustua kirjakauppalöytööni ja tehdä eräänlaista aikamatkustusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toipilaana edelleen

Täällä ei olla ihan vielä "tikissä", mutta enköhän minä tästä vähitellen parane. Nyt ainakin tuntuu siltä, että olotila kohenee siihen malliin, että torstaina pääsen jälleen töihin. Sairastamiseni myötä hiihtoloma venahti vähän pitkäksi.

Olen tunnollisesti noudattanut lääkärin ohjeita ja yrittänyt levätä. Lepoa on tullut siinä määrin, että eilen ei meinannut enää uni tulla, vaan olin vielä hereillä yöllä klo 02.00.  Ilmeisesti sitä voi saada liika-annostuksen unta...tai sitten viime yönä on ollut täysi kuu. Minulla oli kuitenkin kello soittamassa jo 6.45, jotta olisin herättämässä poikaa kouluun eli vähälle jäi unet viime yönä.

Yritän tämän päivän olla jo hieman enemmän pystyasennossa ja yritän olla ottamatta myös päiväunia. Jos vaikka illemmalla uni tulisi herkemmin...

Taisin jo edellisessä postauksessa mainita, että poika on sairaslomastani ottanut ilon irti. Hänen ei ole tarvinnut mennä iltäpäiväkerhoon, vaan hän on tullut suoraan koulusta kotiin. Läksyt on tehty täällä kotona, kun yleensä poika tekee ne iltiksessä. Minäkin olen päässyt seuraamaan lapseni läksyntekoa, sillä yleensä minä vain tarkistan ne. Alkuhuuman hälvettyä poika totesikin tänään, että olisi mennyt jo iltikseen...eli se siitä!

 

 

Aika tulee kotona jo hieman pitkäksi. Kauheasti en uskalla rehkiä eikä oikein jaksakaan. Vähän olen pyykkejä pessyt ja lorvinut tietokoneella. IKEAn sivustot olen kahlannut jo moneen kertaan enkä oikein jaksa innostua muiden blogien lukemisesta. Taidanpa siis siirtyä olohuoneen sohvalle kutomaan villasukkaa. Tulisi edes jotain hyödyllista tehtyä.

Troppeja, troppeja!

Niinhän tässä kävi, että meikäläisen osalta hiihtoloma päättyi ns. mahalaskuun eli loppu loman olen sairastellut ja jatkan sairaslomalla edelleen.

 

Perjantaina hengitystiet olivat todella kipeät ja yskiminen sattui. Sinnittelin kuitenkin pojan jääkiekkopäivillä hallilla Panadol Hotin voimalla ja toivoin jonkin sortin ihmeparannusta. Sitä ei kuitenkaan tullut ja jo perjantai-iltana minulla oli jo hieman lämpöä. Lauantaina sain itseni kitkuteltua lääkäriin ja sieltä sain sitten apua. Troppeja siis joka lähtöön.

 

 

 

 

Koska sairauteni on virusperäinen, minulle ei annettu antibiootteja, mutta kaikenlaista muuta "mömmöä" kyllä määrättiin. Jos olisin huippu-urheilija, mahtaisinko jäädä kielletystä aineista jo kiinni? Kuumeeseen ja särkyyn sain särkylääkettä, tukkoisuuteen nenäsuihketta ja Duactia ja ylähengitysteihin astmalääkettä. Eiköhän se olo jo näillä parane...tai voi alkaa ainakin iloisesti hihityttämään:)

Koko viikonlopun olen pääsääntöisesti makoillut ("zombina") ja lääkinnyt itseäni. Eilen vaikutti vielä siltä, että minulta lähtee vielä ääni. Tänään tuntuu jo hitusen paremmalta, mutta edelleen kurkunpää tuntuu karhealta. Saikulla olen keskiviikkoon asti ja nyt yritän olla suhteellisen rauhallisesti... ja jopa hiljaa.


Poika lähti aamulla iloisella mielellä kouluun, kun saa tulla kerrankin suoraan koulusta kotiin. On tässä meikäläisen sairaslomassa ilmeisesti jotain hyvääkin :). Täällä siis kröhistään, kakoillaan ja kähistään, mutta tästä noustaan vielä!

Vaihteeksi (vähän) sisustetaan...

Tänään kävin pikaisella kaupunkikierroksella köyhdyttämässä kukkaroani. Tein muutamiin keskustan liikkeisiin täsmäiskun, enkä joutunut lähtemään niistä tyhjin käsin...

Olen jo pitkään hakenut pianon päälle pyöreää peiliä. Tänään löysin paikallisesta sisustusliikkeestä juuri oikeanlaisen peilin. Pyöreitä peilejä on kyllä markkinoilla ihan kivasti, mutta ne ovat olleet joko väärän värisiä tai väärän kokosia.

 

 

 

 

Peili oli sellainen keskihintainen; ei kallis, mutta ei halpakaan. Tein ostopäätöksen minulle epätyypilliseen tapaan eli melkeinpä heti. Ikealla olisi ollut tälläinen samantapainen (ja edullisempi) valikoimissa, mutta koska seuraavasta Ikean reissusta ei ole tietoa, päädyin tähän.

 

 

 

 

 

Pianon päälle pitäisi suunnitella jälleen jotain, koska se näyttää nyt vähän paljaalta. Alunperin haaveilin valkoisesta pyöreästä peilistä, mutta tuo hopeakehyksinen on kyllä parempi. Olen erittäin tyytyväinen ostopäätökseeni.

 

Pitkäaikaisen sisutushaaveen toteutuminen tuntuu aina mukavalta ja nyt voikin suunnitella uusia juttuja tänne kotiin. Meikäläisellä suunnitelmasta asian toteuttamiseen kuluu (valehtelematta) aina muutama vuosi ja jokunen idea ehtii matkan varrella jo muuttuakin. En todellakaan tee sisustushankintoja hetken mielijohteesta ja välillä asioiden päättäminen on melkeinpä mahdotonta. Siksi tämän päiväinen ostopäätös oli jo pienoinen ihme.

 

 

 

 

 

Kaupungilla tein myös hyviä (pikaisia) vaatehankintoja. Ostin edullisen talvitakin ja hyvät "vaelluskengät". Nyt voin hyvällä omallatunnolla heittää ( valehtelematta yli 10-vuotta!) vanhoja talviromppeita pois käytöstä...tosin taisi se talvikin mennä ohi, mutta onpahan seuraavaksi talveksi uudet paremmat vermeet! Vähän tuo rahanmeno hetkellisesti hirvitti, mutta äkkiä sen myös unohtaa.

 

 

Valtakunnassa kaikki muutenkin tällä hetkellä ok. Eilen pojan sairastama kuume on jo poissa; yskä ja nuha ovat vielä jäljellä. Tänään mies käytti pojan varmuuden vuoksi lääkärissä ja hän antoi pojalle luvan osallistua huomiselle jääkiekkoleirille. Meillä eilen haudottiin jo jonkinasteista "maansurua", mutta näillä näkymin loppu loma on pelastettu...kaikilta osapuolilta!!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

Jännät paikat!

Minun oli pakko tulla "pakoon" tänne tietokoneelle. Naisten hiihdon finaali alkoi justiinsa ja meikäläisen hermot ei oikein meinaa kestää katsomista. Välillä käyn kyllä kuikuilemassa, mutta kyllä jännää on!!!

Meillä on piemnempi mies potenut muutaman päivän yskään ja tänään nousi vähän lämpöä. Jääkiekkotreeneihin ei ole tänään mitään asiaa ja siitäkös jo murhetta tuli kerrakseen.

 

 

 

 

 

 

Ylihuomenna, perjantaina pojalla olisi koko päivän kestävä jääkiekkopäivä, jota hän tietenkin odottaa "kuin kuuta nousevaksi". Tässä nyt seurataan ja jännitetään ehtiikö poika vielä parantumaan ennen sitä vai onko meillä perjantaina pienimuotoinen maailmanloppu tulossa. Peukkuja Suomelle sekä hiihtonaisille että miesten jääkiekkojoukkueelle... ja peukkuja pojan pikaiselle paranemiselle!!!

 

 

 

EDIT: Ja mitä ihmettä... Suomelle tulikin hiihdosta naisille hopeaa ja miehille KULTAA! Aivan mahtavaa! Jos vielä jääkiekkojoukkuekin onnistuisi! Peukut ylös!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lomamietelmiä

Viime vuonna tähän aikaan meidän perhe oli Kap Verdessä. Tänä vuonna lomailemme täällä kotona. Loma tuntuu aina lomalta, oli missä päin tahansa. Nautin siitä, että saan aamuisin lorvia ja olla tekemättä yhtään mitään. Nautin siitä, ettei päiväni ole niin aikataulutettua kuin yleensä. Nautin siitä, että minulla on aikaa tehdä sellaisia asioita, mitä en ns. työarjessa oikein ehdi tai jaksa. Nautin siitä, että ruoan jälkeen voin ottaa kaikessa rauhassa kunnon päiväunet tai jaksan katsoa myöhäisillan elokuvan.

 Kieltämättä matkustelu on mieltä piristävää ja maisemanvaihto tekee välillä hyvää, mutta kyllä "kotilomailukin" on mukavaa. Matkustamisessa on omat hyvät puolensa. Silloin pääsee irti näistä normirutiineista (ruoanlaitto, pyykinpesu, ruokakaupassa käynti jne.) eli saa olla todella lomalla kaikesta. Ja matkalta on aina niin kiva palata kotiin...

Lomalla on aikaa katsella näitä kotinurkkia hieman eri silmin. Eilen kuljeskelin mittanauhan kanssa yhden ajatuksen innoittamana, mutta vielä siitä ei seurannut mitään sen kummempaa. Mies ehti jo hieman huolestua. Tänään hain alakerran kätköista vanhan kukkapylvään ja sommittelin sen työhuonen nurkkaan...

Kukkapylväs ei nyt ole trendikkäin huonekalu, mutta jotain pientä "säätämistä" halusin tännekin. Edelleenkään en oikein jaksa innostua keväisemmästä sisustuksesta. Olen tälläisessä välivaiheessa.

 

 

 

 

 

Nurkka näyttää hiemna täyteen ahdetulta, joten katsotaan nyt, kuinka kauan jaksan katsella tuota "retrohuonekalua". Se kaipaisi ainakin maalia pintaan. On aikojen saatossa näköjään hieman kellastunut...näkyy se ajan kuluminen kalusteissakin ;)

 

 

Vehkan lehdet näyttivät lurpsahtaneilta ja kuvan ottamisen jälkeen kastelin sen ja kodin muutkin viherkasvit. Nyt se näyttää jo virkeämmältä. Tänä keväänä onkin tiedossa taas mullanvaihto-operaatiota, mutta sen aika ei ole vielä...

 

 

 

 

Mies lähti aamulla mökille metsätöihin ja me jäimme pojan kanssa kaupunkiin. Minä olen pyykännyt ja järjestellyt paikkoja. Imurointi olisi ohjelmassa hieman myöhemmin. Kummipoika (=poikamme serkku) tuli äsken päiväksi meille pelaamaan ja leikkimään. Olohuoneesta kuuluukin tällä hetkellä iloista puheensorinaa, kun pojat loihtivat siellä legorakennelmia.

Ajattelin tehdä pojille tänään vielä köyhiä ritareita välipalaksi ja jos vaikka tänään saisi väkerrettyä miehelle sitä lupaamaani villasukkaa. Eipä täällä tämän kummempaa. Sellaista lupsakkaa lomailua vain!

Lämpimäisiä

Joskus (eli todella harvoin) innostun oikein leipomaan. Olin jo aikaisemmin ajatellut, että lomalla/ mökillä voisin leipoa sämpylöitä. Mökille ei menty tällä lomalla, mutta sämpylöitä ajattelin silti leipoa. Ei muuta kuin aamulla kauppaan ja ostamaan sämpyläjauhoja ja hiivaa. Leivontainnokkuuteni meinasi tyssätä heti alkuunsa, sillä kaupasta oli hiiva loppu. Jouduin hieman antamaan periksi ja tyydyin ostamaan kuivahiivaa. Eikä se ollut huono vaihtoehto ollenkaan tämän päivän kokemuksen jälkeen.

 

Sämpylätaikina oli suoraan pussin kyljestä kuivahiivalle mukaeltuna. Poika tuli vielä leivonta-avuksi pyörittämään sämpylöitä. Komea satsi niitä tulikin ja ihan ovat sämpylän näköisiä...ja makuisia.

 

 

Ensimmäinen pellillinen valmistui sopivasti ruoan kanssa nautittavaksi. Kyllä uunituoreet sämpylät maistuvat sitten hyviltä. Tosin pojan makuun taisivat olla liian rouheisia, mutta meille aikuisille nämä kyllä kelpasivat.

 

 

 

 

 

Totesin miehelleni, että useammin sitä pitäisi leipoa. Sämpylät valmistuvat nopeasti ja ovat taatusti tuoreita. Jos tämän päiväisen leivontakokemuksen innoittamana tekisin hieman useammin (vaikka edes kerran puolessa vuodessa) sämpylöitä. Kaapissa olisi tämän päivän jäljiltä muutama kuivahiivapussi valmiina ja sämpyläjauhojakin jäi vielä reilusti. Aineita olisi siis jo valmiiksi ja kuivahiivakin vanhenee vasta elokuussa 2015...

 

 

 

Päivän "hyvä työ" on siis tehty. Lomasta nautitaan koko perheen voimin. Miehet lähtivät juuri äsken tekojäälle kuluttamaan aikaansa/ulkoilemaan. Isäntä hieman kärvistelee, kun ei ole mitään järkevää (?!) tekemistä. Laakereilla olo kun ei oikein sovi hänen kropalleen. Huomiseksi hän suunnittelikin mökille puuhommiin lähtemistä...me jäämme pojan kanssa kaupunkiin. Jos vaikka saataisiin serkkupoika yökyläilemään meille.

 

 

 

 

 

JA HUOMIO! Olen saanut yhden lukijajäsenen lisää. Sukulainen kylläkin, mutta kaikki lasketaan. Onpa kivaa!!!! Voisi tänne jäseneksi liittyä lisääkin porukkaa. Pitäisköhän keksiä jokin houkutin...jos vaikka pistäisi arvonnan pystyyn, kun menee 10 jäsenen raja rikki :)