keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Ristiriitaisissa tunnelmissa


Huomenna se sitten alkaa. Palaamme lähiopetukseen, mutta hyvin mielenkiintoisiin kuvioihin. Olen iloinen siitä, että pääsen näkemään oppilaitani ja työkavereitani, mutta samalla suhtaudun tulevaan hieman pelonsekaisin tuntein...






Siitä asti, kun kouluopetus muuttui (minulla osittain) etäopetukseen, olen muuttanut myös omaa toimintatapaani. Olen pyrkinyt vähentämään ylimääräisiä kontakteja ja kiinnittänyt huomiota erityisesti käsihygieniaan. Kaupoissa olen käynyt vain välttämättömien asioiden takia. Kaiken ylimääräisen olen karsinut minimiin. Kotona ja mökillä on tullut vietettyä aikaa lähimpien ihmisten kanssa enemmän kuin koskaan ja se on tuntunut hyvältä. Pojan harrastusmenojen loppuminen ja kaikki muukin on rauhoittanut arkea, vaikka etätyö aiheuttikin meikäläiselle aluksi melkoisesti työtä.
Tässä arjen epänormaalissa alkoi vähitellen löytyä jonkinlaista rutiinia, kunnes taas...
 
 
 
 
 
 
 
Tässä tilanteessa minua eniten ehkä pelottaa (ja vähän ahdistaakin) se, että altistan itseni pakostakin lukuisiin ihmiskontakteihin huomattavasti enemmän kuin pitkiin aikoihin. Sama pätee myös lapseeni, joka aloittaa koulun samaan aikaan kuin minä työni. Täällä Satakunnassa tautitilanne on ilmeisen rauhallinen, mutta väkisinkin sitä miettii, miten tässä oikein mahtaa käydä. Kahdessa viikossa tilanne voi muuttua oleellisesti.
 
 
 
 
 
 
 
Erilaisten rajoitusten vuoksi koulutyö ei tule olemaan mitenkään normaalia. Työskentelen isossa koulussa ja siellä toimiminen asettaa meille jokaiselle paljon haastetta. Välitunnit ja ruokailu on porrastettu ja kontaktien määrää yritetään pitää niin vähäisenä kuin se monen sadan oppilaan koulussa on mahdollista. Kaikessa koulun toiminnassa ja tuntisuunnitelmissa pyritään huomioimaan korkea hygieniatasoa, mikä on jokseenkin haasteellista pienten koululaisten (ja minulla erityisoppilaiden) keskuudessa. Sanoisinko, että tiedossa on melkoista "kevätsirkusta", jossa oma terveys voi vaarantua. Siksi minulta löytyy ymmärrystä niille perheille, jotka ovat päättäneet olla laittamatta lapsiansa kouluun lukukauden viimeisiksi päiviksi.
 
 
 

 
 
 
Se, miten kouluarki lähtee sujumaan, minulla ei ole vielä kokemusta. Haluaisin vain, että viimeiset kouluviikot menisivät nopeasti ohi (ja pysyisimme terveinä!), jotta pääsemme viettämään ansaittua kesälomaa ja "vähäkontaktista" arkea. Tiedän, että elämää täytyy yrittää normalisoida vähitellen, mutta haluan, että se tapahtuu ainakin jollain tavalla minun "määräämälläni" tahdilla. Ehkä tulevat päivät valmistelevat meitä sinne kesäloman jälkeiseen aikaan, sillä syksyn tautitilanteesta ei meillä kenelläkään ole tietoa...
 
 
 
Nyt kuitenkin  kohti uutta korona-arkea ja yritetään pysyä terveinä!
 
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Olen miettinyt kuinka kova urakka opettajille on !!! Ensin etäopetus, ja lyhkäiseksi ajaksi taas kouluun.
    Ja mikä työ järjestää nämä kaikki varotoimet.!! Stemppiä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urakkaa on ollut melkoisesti, mutta kyllä tämä tästä. Minä ajattelen usein terveydenhuollon henkilökuntaa. Miten he jaksavat siellä "eturintamalla" työskennellä "näkymätöntä vihollista" vastaan tietäen, että altistuvat sille mahdollisesti joka päivä.
      Nämä taitaa olla kuitenkin niittä ammatinvalintakysymyksiä; se tehdään, mihin on koulutuksen saanut...
      Kiitos tsempeistä! <3

      Poista