Korkeapainetta

Viikonlopun aikana innostuin pesemään ja puunaamaan autoani sekä sisältä että ulkoa. Tämä homma ei kuulu ihan minun TOP 10- listalleni ns. kotitöissä (...onko se edes kotityötä?) ja usein mieheni on armeliaasti hoitanut auton pesun. Nyt kuitenkin sain " kauppakassini"  kevätpesulle...vihdoinkin!

 

Apuna käytin tietenkin painepesuria. Tämä on niin loistava keksintö! Tällä vempeleellä sain suhautettua viime talviset kurat pois. Sitten vähän pyöritystä pesukintaalla ja saippualla ja lopuksi huuhtelu taas samalla vekottimella. (Kröhöm...en turhan usein pese autoani...!?). Täytyy todeta, että kyllä homma sujuu, kun vain on oikeanlaiset vehkeet...

 

Auton kimpussa kului tunti jos toinenkin. Isäntä ihmetteli, että miten minä sain kulumaan niin monta tuntia noin pienen auton siivoamisessa. No, jos hommiin kertaa ryhtyyn, niin tehdään se sitten kunnolla. Nyt auto on puhdas joka puolelta ja sen kanssa kehtaa ajaa kaupungillakin!

Päivän aikana sain kuulla miespuolisilta leukailua autostani. Paras (?!) taisi olla, kun pienempi miehistä tokaisi, että saa noita "ranskalaisia" grillistäkin...heh,heh...on tainut isoveli opettaa vähän "autoasennetta".

Täällä päin Suomea kesä on tainut tulla yhdessä yössä. Tänään on ollut todella lämmintä ja samanlaista luvattiin torstaille asti. Luonto on alkanut viheriöidä vauhdilla ja sehän tietää vain kesäloman lähestymistä...

"Förskottia"

Tänä vuonna olen saanut äiteinpäivälahjoja jo vähän etukäteen -  "förskottia" niinkuin täällä päin sanotaan.

Edellisenä viikonloppuna käytiin koko perhe päivittämässä tämän äityliinin puhelin nykyaikaisempaan versioon...

 

Tämä ei ole ns. älypuhelin, koska tällä käyttäjällä moiset hienoudet menisivät vain hukkaan. Kosketusnäyttö vaatii vielä hieman  opettelua/ tottumista. Kosketusnäytöllisiä kun on joko "tökittäviä" tai "hiplattavia". Minulla on "tökittävää" mallia...

 

 

 

Menneellä viikolla käytiin vielä äiti-mummin puhelin päivittämässä nykyaikaisempaan. Hänelle hankittiin ns. senioripuhelin. Nyt siis äiti-mummi ja tytär on taas "langoilla".

 

 

 

 

Viikolla isäntä toi vielä kukkakimpun ( ihan varmuuden vuoksi vähän förskottia...)

 

 

 

Ja eilen sain vielä pyöräreissulta tuliaisina valkovuokkoja.

 

 

Olen melkein joka äitienpäivä saanut valkovuokkoja, enkä jäänyt siis tänä vuonnakaan ilman.

 

Ne ovat niin kauniita ja herkkiä...

Tänä aamuna heräsin jo hyvissä ajoin, mutta maltoin jäädä sänkyyn köllöttelemään ja odottelemaan muun perheen "herätystä".

 

 

Kun minut lopulta herätettiin, sain mitä ihanimman lahjan.

 

 

Sinivuokko-kortin  ja aivan hellyyttävän ranteessa pidettävän neulatyynyn.

 

Nuppineulatyyny on tehty villasta huovuttamalla ja se on kiinnitetty lämpökynttilästä jääneeseen alumiinipohjaan. Mikä loistava idea, jälleen kerra!

 

 

 

Näin juhlapäivänä(kin) mietin, miten hienoa on olla äiti. Äitiys on ollut minulle "maailman hienoin" asia elää ja kokea. Äitinä oleminen on ollut paljon enemmän, mitä olen koskaan voinut kuvitellakaan. Ja saanhan minä kiittää tuota isäntääkin. Ilman häntä minulla ei olisi tätä meidän yhteistä lasta eikä tätä "riemunkirjavaa" perhettä (=uusioperhettä).

 

 

 

Tänään olemme menossa vielä äiti-mummille kahvittelemaan "epämääräisellä" joukolla. Isäntä lupautui tekemään äitienpäivälounaan. Kouluhommatkin tuossa odottavat tekemistä, mutta juhlan kunniaksi taidan jättää ne suosiolla iltaan.

 

 

 

 

 

Nyt on juhlan aika! Hyvää äitienpäivää!

 

 

 

 

 

Pientä päivitystä pihalta

Kevään edetessä on ehditty myös pihan puolelle. Siellä ei nyt mitään suurta ja ihmeellistä ole tapahtunut, mutta jotain kuitenkin on saatu aikaiseksi.

Viime viikonloppuna ahersimme miehen kanssa ulkotöissä. Mies tyhjensi rännejä ja minä olin haravan varressa. Etupihallamme olevassa kiviasetelmassa olleet ja "ikiruskeiksi" tulleet timanttituijat saivat viimeisen kyydin kaatopaikalle. Kivien ympäristöä siistittiin muutenkin. Viime syksynä jäänyt risu-/lehtikasa lähti isännän toimesta myös jatkokäsittelyyn...

 

 

 

Ja ihmeellisesti näkymä siistiytyi! Kivien viereen olen hankkimassa ikivihreitä, mutta mitään suurempaa kukkapenkkiä en ole tähän kehittelemässä. Penkissä olevat kuunliljat eivät ole myöskään vielä "heränneet".

Pihakalusteet pääsivät myös ulos. Viime kesänä piharemontti aiheutti sen, että vain tuolit ( 2 kpl) päätyivät terassille, muut kalusteet majailivat kellarissa. Viime kesän innoittamana olen ajatellut pintakäsitellä nämä uudestaan. Katsotaan mitä näistä vielä tehdään...

Isäntä kalusti terassin hyvin miesmäiseen tyyliin: kalusteet ovat aivan keskellä terassia! Minun sisustusratkaisuni olisi ollut aivan toisenlainen. Antaa nyt terassin olla näin, koska terassin rakentaminen on vielä vähän vaiheessa (=kesken).

 

 

 

Talviset asetelmat siivosin jonkin aikaa sitten pois ja nyt nämä kori ja ruukut odottavat istustuinspiraatiota. Viime keväänä istuttamassani hortenssiassa ei näy vielä elämää. Olenkohan onnistunut leikkaamaan sen kuoliaaksi? Nähtäväksi jää.

 

 

 

 

Vähän minun tekisi mieleni maalata /käsitellä nuo terrakotan väriset ruukut muun väriseksi, mutta katsotaan nyt. Pari muuta asiaa täytyy ratkaista ensin.

 

 

 

Piha on siis siistitty talven jäljiltä. Eilen isäntä haravoi vielä kadunpuoleisen nurmikkoalueen. Siellä oleva istutusalue odottaa myös pientä päivitystä. Se jäi viime syksynä myös "vähän vaiheeseen", niinkuin moni muukin asia tässä huushollissa. Piha saa jäädä odottamaan kesälomani alkamista. Jos sitten saisi taas jotain näkyvää aikaiseksi.

 

 

 

 

 

Kouluun tutustuminen

Tänään oli aistittavissa pientä jännitystä ilmassa. Pojalla oli kouluun tutustuminen.

Koulu sijaitsee kävelymatkan päässä kodistamme ja sinne suunnistimme hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Pihalle oli kerääntynyt vanhempia lapsineen. Lapset odottivat pihalla jännittyneinä toisiaan vilkuillen opettajan tulemista. Vanhemmilla taisi olla sekä jännittyneet että vähän haikeatkin tunnelmat.

 

 

Koulu on aloittanut toimintansa 1920-luvulla eli perinteitä on. Koulurakennuksia on kaiken kaikkiaan kolme ja tässä on ns. päärakennus. Aivan meren rannan tuntumassa on ns. rantakoulu, jossa on 5-6 luokat, tässä rakennuksessa on 3-4  luokat ja uusimmassa rakennuksessa on 1-2 luokat. Vaikka koulu sijaitsee kaupunkialueella, on se onnistunut säilyttämään "kyläkoulumaisuuden". Meren ja luonnon läheisyys on vaikuttanut mm. siihen, että koulun painotusalueena on ympäristökasvatus.

 

Kahden tunnin ajan 22 koulunsa aloittavaa saivat tuntumaa siihen, millaista koulussa on. Tänään oli tutustuttu koulun tiloihin, kuunneltu tarinaa, pidetty välitunti, piirretty hiiriä ja tietenkin syöty. Paljon oli ehditty tehdä ja välituntipihalta poika oli bongannut tuttuja kasvoja.

 

 

 

 

Menin hakemaan tyytyväisen ja innokkaan pojan koululta. Tuntuu, että jo nyt lapseni oli kasvanut isommaksi (tapahtuuko se näin pian?). Innosta puhkuen hän kertoi, mitä kaikkea oli tehty ja nähty. Moneen kertaan hän sanoi, että koulussa oli kivaa. Tästä on mukava aloittaa koulunkäynti. Kotimatkalla kävimme vielä katsomassa iltapäiväkerhon sijainnin. Nyt kun paikat on tutut, koulun aloittaminenkin on varmasti helpompaa. Kesälomien jälkeen se sitten alkaa...

 

 

 

 

Terveiset nurmikon reunalta!

Meillä vaihtui urheilulaji jääkiekosta jalkapalloon. Tämä taitaa olla peräti neljäs (vai viides?) kesä, kun poikamme harrastaa jalkapalloa. Tosin nyt on tullut jo ikäkausinousu eli enää hän ei pelaa ns. Lilliputeissa vaan nyt ollaan jo Mineissä. Eilen oli vuorossa ensimmäinen ottelukierros (= peli). Pelipaidat haettiin viime viikolla ja joukkueeksi tuli Liverpool United ja pelinumeroksi poika halusi no. 15.

Kaikki pelit pelataan tekonurmikolla ja tässä kuunnellaan ennen pelin alkua valmentajan ohjeita.

Tätä miestä taisi tuleva peli hieman jännittää...

 

Valmentaja kertoi vähän tulevan kesän harjoituksista ja peleistä. Pojat kuuntelivat korvat tarkkana.

 

 

 

Ja niin pääsi peli vihdoin käyntiin.Vastassa oli tänään Arsenal.

 

 

 

 

Poika pääsi aloittamaan vaihtomiehenä (lupaava alku!), mutta onneksi tällä tasolla kaikki pääsevät vielä pelaamaan. Meidän poika halusi ihan selvästi pelata puolustajan paikkaa.

 

 

Ottelu oli hyvin tasainen eikä ottelun lopputuloksesta ollut ihan selvyyttä. Pojan mielestä peli päättyi 7 -7 , mutta hetken päästä hän sanoi, että kyllä me taidettiinkin voittaa... :)

 

 

 

 

Lopputuloksella ei nyt ollut niin väliä. Pääasia, että pääsi pelaamaan. Valmentaja tuntui mukavalta ja Liverpool United hyvältä joukkueelta (tietenkin!).

 

Tämä kesää menee jalkapallon seurassa kaksi kertaa viikossa; maanantaisin harjoitukset ja keskiviikkoisin pelit. Lisäksi tulee olemaan jotain ylimääräisiä juttuja. Kesätauko tulee juhannuksen jälkeen ja kausi jatkuu vielä syyskuun puolelle.

Kesäkuun alussa poika on (ainakin vielä) menossa viiden päivän jalkapalloleirille eli kyllä täällä innostuneita ollaan! Vanhemmatkin... :/

Tiukka toukokuu

Meikäläisellä alkaa tästä eteenpäin vähän tiukempi ajanjakso. Katsoin eilen kalenteriani ja totesin, että ensi viikosta lähtien arkipäivät ovat todella ohjelmoituja eli tiedossa on tiukka toukokuu. Kalenterissa on jokaisen arkipäivän kohdalla joku merkintä; joko työhön liittyvä ylimääräinen juttu tai sitten lapsen jalkapalloharrastukseen liittyvä. Ja näyttää muutama viikonloppukin jo "päivitetyltä".

Yritän tietoisesti välttää stressiä (lähinnä työasioista) ja yritän olla maltillisesti aikaansaava. Koska arkipäivät ovat jo hyvin pitkälle ohjelmoituja, todistusten kirjoittaminen jää väkisinkin johonkin viikonloppuun.

Sen jo päätin, että kodista en tässä kuussa jaksa murehtia. Kesäloma alkaa kuukauden päästä ja sitten keskityn enemmän kotiin. Tämä tarkoittaa sitä, että sisustusrintamalla ei tule tässä kuussa tapahtumaan mitään mullistavaa, keskityn sellaisen perussiisteyden ylläpitämiseen (kuten imurointi ja lakanoiden vaihto) ja siinä kaikki.

Kevättalvella ostin postimyynnistä nämä edulliset (ja kesäiset) lakanat. Nämä korkattiin käyttöön viimeksi siivotessani. Olkoon tämä tämän kuun "sisustusjuttu".

 

Olisihan nämä lakanat voinut silittää ennen kuvaamista, mutta minä en yleensä lakanoita juurikaan silitä...rypistyyhän ne muutenkin. (=laiskuutta vain!)

 

 

Värimaailma ei ole ihan perinteistä minua, sillä vierastan (edelleen) vihreän värin käyttöä. Viherkasveissa se on ihan ok (ellei jopa suotavaa!), mutta tekstiileissä vihreä ei ole vain minun juttuani. Näin pieninä annoksina vielä menettelee.

Todennäköistä on, että bloggaustahtini harvenee toukokuun lopulla olosuhteiden eli ajanpuutteen takia, mutta yritän ehtiä kirjoittamaan tänne kuitenkin jotain pientä.


Näillä mietteillä aloittelen viikonlopun viettoa. Poika lähtee kohta käymään mökillä/saaressa ja minä jään tekemään työjuttuja. Tänään alkaa jääkiekon MM-kisat eli illan ohjelma taitaa miespuolisilla olla melko selvä, ehkä minä piipahdan vielä lukemassa muiden blogeja.

                                                VIIKONLOPPUJA!

Vappuhulinaa...

Meidän vapun vietto alkoi jo tiistaina, vapunaattona. Kutsuimme miehen vanhimman pojan perheen meille vohvelikesteille.

 

Kotia olimme koristelleet serpentiineillä ja ilmapalloilla jo edellisenä iltana. Poika tuntui olevan erityisen innoissaan tästä kaikesta vappuhössötyksestä.

 

 

Tarjolla oli kaikenlaista (epäterveellistä) naposteltavaa  ja kattaus noudatti "väriä elämään" - tyyliä!

Vohveleita tein melkoisen määrän, mutta hyvin ne tuntuivat menevän suusta alas.

 

Lapset (ja aikuiset) taisivat saada melkoisen sokeripläjäyksen tästä tarjoilusta, mutta hyvää oli!

Tänään, Vapunpäivänä, suunnistimme hyvissä ajoin jo ennen puoltapäivää keskikaupungille tunnustelemaan vappuhulinaa.

 

 

Ensimmäisenä piti tietenkin käydä ostamassa kevään ensimmäiset jäätelöt. Tätä ennen olimme ostaneet jo metrilakua.

 

 

Keskuspuistossa bongasimme myös äitimummin, joka liittyi seuraamme.( Huom! Isäntä ei ole kuulemma montaa kertaa pitänyt valkolakkia päässä omien lakkiaistensa jälkeen. Ei ihme, että hänen lakkinsa on valkoisempi kuin minun.) Hetkeä myöhemmin löysimme vielä veljeni perheineen. Tuttuja tuntui olevan muutenkin liikenteessä paljon.

 

 

Kello 12.00 alkoi keskustassa moottoripyöräparaati ja sen näkeminen oli kyllä hienoa. Oli pärisijää ja pörisijää.

 

Moottoripyörien jälkeen samaisella pääkadulla saimme ihastella myös hienoja vanhoja autoja...

 

...ja menopelejä oli jos jonkinmoista. Pientä ja isoa...

...ja monelta eri vuosikymmeniltä...

...vanhaa ja tosi vanhaa...

 

 

 

Tämän jälkeen Rauman poikasoittokunta esitti perinteisen vappuparaatinsa marssityttöineen päivineen.

 

 

 

Muistan elävästi vielä, kun oma siskoni oli monta vappua (ja monta vuotta sitten!) soittamassa klarinettia säässä kuin säässä lyhyessä hameessaan ja me olimme aina kadun varrella katsomassa. Tulipa nostalginen olo...

 

 

 

 

Soittokunta meni läheiseen puistoon pitämään kevätkonserttiaan ja siellä bongasimme jo toistamiseen "perillisiä" eli miehen vanhimman pojan perheineen. Isäntä kaappasi vielä miniän kainaloon. Miniällä näyttää syöneen juhlan kunniaksi vappupallon...ei vaiskaan...heille on tulossa kolmas "termiitti" toukokuun lopulla...

Iltapäivällä sama seurue tuli meille vielä syömään vappulounasta, sillä totesimme, että meidän ruoat ovat taatusti samanveroisia kuin ravintoloiden vappulounaat. Ja meillä ei tarvitse jonottaa ja tarjoilukin pitäisi sujua jouhevasti.



Tälläistä vappu hulinaa täällä. Meillä "ei-ihan-niin- perinteinen" - vappu sujui mukavissa merkeissä ja raikkaassa kevätsäässä. Huomenna jälleen töihin. Mikäs päivä se huomenna onkaan? Maan...eiku jo torstai...