Edellisenä viikonloppuna käytiin koko perhe päivittämässä tämän äityliinin puhelin nykyaikaisempaan versioon...
Tämä ei ole ns. älypuhelin, koska tällä käyttäjällä moiset hienoudet menisivät vain hukkaan. Kosketusnäyttö vaatii vielä hieman opettelua/ tottumista. Kosketusnäytöllisiä kun on joko "tökittäviä" tai "hiplattavia". Minulla on "tökittävää" mallia...
Menneellä viikolla käytiin vielä äiti-mummin puhelin päivittämässä nykyaikaisempaan. Hänelle hankittiin ns. senioripuhelin. Nyt siis äiti-mummi ja tytär on taas "langoilla".
Viikolla isäntä toi vielä kukkakimpun ( ihan varmuuden vuoksi vähän förskottia...)
Ja eilen sain vielä pyöräreissulta tuliaisina valkovuokkoja.
Olen melkein joka äitienpäivä saanut valkovuokkoja, enkä jäänyt siis tänä vuonnakaan ilman.
Ne ovat niin kauniita ja herkkiä...
Tänä aamuna heräsin jo hyvissä ajoin, mutta maltoin jäädä sänkyyn köllöttelemään ja odottelemaan muun perheen "herätystä".
Kun minut lopulta herätettiin, sain mitä ihanimman lahjan.
Sinivuokko-kortin ja aivan hellyyttävän ranteessa pidettävän neulatyynyn.
Nuppineulatyyny on tehty villasta huovuttamalla ja se on kiinnitetty lämpökynttilästä jääneeseen alumiinipohjaan. Mikä loistava idea, jälleen kerra!
Näin juhlapäivänä(kin) mietin, miten hienoa on olla äiti. Äitiys on ollut minulle "maailman hienoin" asia elää ja kokea. Äitinä oleminen on ollut paljon enemmän, mitä olen koskaan voinut kuvitellakaan. Ja saanhan minä kiittää tuota isäntääkin. Ilman häntä minulla ei olisi tätä meidän yhteistä lasta eikä tätä "riemunkirjavaa" perhettä (=uusioperhettä).
Tänään olemme menossa vielä äiti-mummille kahvittelemaan "epämääräisellä" joukolla. Isäntä lupautui tekemään äitienpäivälounaan. Kouluhommatkin tuossa odottavat tekemistä, mutta juhlan kunniaksi taidan jättää ne suosiolla iltaan.
Nyt on juhlan aika! Hyvää äitienpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti