lauantai 18. toukokuuta 2013

Työkiireitä

Nyt on käsillä se aika keväästä, että työkiireet painavat päälle vähän joka suunnalta. Onneksi välillä pääsee rentoutumaan...tietenkin työkavereiden kanssa!



 
Monena keväänä (ja syksyisinkin) olemme lähteneet työkavereiden kanssa patikoimaan (n. 6 km) reittiä, jonka talvella voi hiihtää ja näin lumettomana aikana kävellä. Maasto on helppokulkuista ja luonto kaunista. Tässä lähtötunnelmia...
 
 
 



Matkalla täytyy tietenkin pitää tankkaus-/ lepotaukoja ja yksi levähdyspaikka sijaistee aivan järven rannalla. Tässä viivyimme vain hetken, sillä määränpäähän oli vielä matkaa.
 




Retkikohteemme oli paikallisen Suomen Latu-järjestön ylläpitämä Latumaja. Samassa pihassa sijaistee myös vanha navetta, joka on remontoitu kahvilaksi. Pihapiirissä on myös iso grillikota. Oikein mukava retkeilykohde sekä kesällä että talvella.
 
 
 

 
Tänne olivat kokoontuneet myös ne työkaverit, jotka olivat estyneet tulemasta kävellen, sillä tänne pääsee ihan autolla perille (ja taksilla pois !) Tähän kuvaan eivät valitettavasti ehtineet ne työkaverit, jotka olivat vasta tulon päällä. Ilta oli mukava, mutta mahtoikohan kevätväsymys verottaa meininkiä, sillä puoli yhdentoista aikoihin tämä mäki hiljeni. Harvinaista (ellei jopa ennen kuulumatonta) tälle porukalle.



Ihan hyvä näin, sillä minulla työpäivä alkoi/jatkui tänäänkin...
 



Vuorossa oli tietenkin oppilaiden lukuvuoden arviointia ja todistusten kirjoittamista. Me emme anna oppilaille perinteisiä numeroita, vaan arvioimme oppilaita sanallisesti. Työmäärä on ehkä isompi kuin perinteisessä numeroarvioinnissa, mutta kertoo oppilaasta ja hänen taitotasostaan mielestäni paremmin.
 
 


 
Onneksi oma porukka (=perhe) älysi lähteä jo eilen mökille, että minä olen saanut rauhassa tehdä näitä työhommia. Ja koska "aina ei mene kuin Strömsössä", piti minun tänään mennä jatkamaan töitä myös ihan fyysiseti työpaikalle. Muutama tiedosto ei suostunut avautumaan omalla koneella ja mustekin oli päässsyt tulostimessa loppumaan. Huomenna olisi tarkoitus mennä töihin jatkamaan, kun kerran vauhtiin olen päässyt.



Täytyy sanoa, että tämä minun henkilökohtainen stressinhallintani on tänä päivänä kehittynyt kummasti (vai kummalliseksi!?).  Aikaisempina vuosina olen ollut todella sressaantunut tekemättömistä ja roikkuvista töistä, mutta nyt olen pyrkinyt hoitamaan asiat melko rivakasti pois alta. Välillä on pitänyt kyllä muistaa tehdä niitä "hengitysharjoituksia" ...puuh, puuh!

Seuraavaksi voisinkin rentoutua imurin varressa ja jos vaikka saisin tehtyä pienen iltalenkin...kävellen tosin.


Huomenna työt siis jatkuvat... puuuhhhh!!!!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti