Resepti

Minulta on pyydetty pataleivän reseptiä, joten ajattelin laittaa sen tänne kaiken kansan luettavaksi. Toivottavasti tämä innostaa muitakin kokeilemaan todella helpon leivän tekemistä.

 

Pataleipä

 

 

Raaka-aineet:

 

n. 7 dl vehnäjauhoja

1  tl kuivahiivaa

2  tl suolaa

3-4 dl reilusti kädenlämpöistä vettä

 

 

Sekoita kulhossa kuivat aineet.

Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa.

Peitä kulho tuorekelmulla ja anna tekeytyä huoneenlämmössä 12-22 tuntia.

 

 

Laita pata kansineen uuniin ja uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Kumoa jauhotetulle pöydälle taikina ja kääntele itsensä yli muutaman kerran, älä vaivaa.

 Peitä kelmulla ja anna levätä vielä puoli tuntia.

 

 

Nosta kuuma (!) pata pöydälle ja laita taikina siihen.

Paista kannella peitettynä puoli tuntia.

Poista kansi ja paista vielä vartti, kunnes pinta on kullanruskea.

Syö ja nauti.

 

 

 

Netistä googlettamalla löytyy useampi muukin hyvä resepti. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla sekoittaa taikinan joukkoon vähän sämpyläjauhoja. Tällä leivontakokemuksella uskalla suositella leivän tekemistä ihan jokaiselle. Jos pataleivän tekeminen onnistui minulta, niin se onnistuu taatusti muiltakin.

 

 

Mukavia leivonathetkiä...

 

P.S. Isänpäivänä tuli jälleen kerran todistettua, että minulle eivät sovi nämä ns.helpot ohjeet. Ne eivät yksinkertaisesti onnistu. Leipomisepisodini aikana isäntä yritti lohduttaa minua toteamalla, että joskus vika voi olla jauhoissakin...kyllä tässä(kin) tapauksessa vika oli vain ja ainoastaan leipojassa...

 

:D 

 

 

Isänpäivänä 2014

Isänpäivän aamu alkoi perinteisellä herätyksellä: onnittelulauluilla ja halauksilla. Seuraavaksi oli ohjelmassa lahjojen avaus ja aamukahvit. Poika oli tehnyt iltapäiväkerhossa hienon valokuvakehyksen ja koulussa savesta kynätelineen. Minä oli ostanut miehelle uuden kirjan (keittokirjan hirvestä). Joku ehkä ihmetelee, miksi ostan lahjan miehelleni, mutta onhan hän sentään minun lapseni isä...!!!

Päivällä meillä oli tulossa isännän vanhimmat lapset perheineen ja puolisoineen syömään, joten aamupäivä meni isännän laittaessa ruokaa ja minun valmistaessa jälkiruokia. Sen verran oli järjestämistä, että ei paljon paikoillaan ehtinyt istua. Yritin parhaan kykyni mukaan pysyä "pääkokin" tieltä pois ja saimme kaiken suurin piirtein ajoissa valmiiksi.

 

 

Tällä samalla päivällisellä juhlistimme oikeastaan kahta isää, sillä isännän vanhin poika on myös kolminkertainen isä. Pöydässä oli tiivis tunnelma, mutta mahduimme kuin mahduimmekin saman pöydän ääreen kaikki.

 

 

 

 

 

Pääruokana oli kauriin satulaa, sienirisottoa, perunamuusia ja lihapullia. Pöydän "kunkku" oli ehdottomasti tämä kuvassa näkyvä kauriin satula, muut ruoat haettiin keittiöstä noutopöydästä-

 

 

 

 

Ruoka oli erittäin maukasta ja hyvää eikä sitä juuri kippoihin jäänyt. Jälkiruoaksi olin tehnyt kerroskiisseliä kermavaahdolla ja suklaaströsseleillä. Kahvin kanssa oli perinteistä kuivakakkua ja jäätelön kanssa "mukaeltua tiikerikakkua" (eli hieman epäonnistunutta sellaista... tietenkin!). Hyvin näytti jälkiruokakin silti maistuvan.

 

 

 

Vieraiden lähdettyä aikaa kului keittiössä tiskokonetta täyttäen, tiskaillessa isompia astioita käsin ja siivotessa juhlien jälkiä. Kun meikäläinen ei ole mikään "pitopalvelu-ihminen", on juhlien järjestäminen minulle aina vähän stressaavaa ja työntäytteistä. Päivän päätteeksi nyt on kuitenkin hyvä olo ja kaikki on ollut sen arvoista. Isännälle päivän paras isänpäivälahja taisi olla se, kaikki lapset ja lapsenlapset olivat yhdessä, pitkästä aikaa.

 

 

Illalla fiilistelin vielä katsoen Tähtii tanssien kanssa -ohjelmaa ja kävin rentoutumassa saunassa. Nyt olo on hieman väsynyt...mutta onnellinen!

 

 

 

 

Äkkilähtö

Loppuviikolla sain sähköpostia, jossa mainostettiin shoppailureissua Ruskoon (Loviisan aittaan) ja Raisioon (Ikeaan). Ehdin jo harmittelemaan, etten päässyt kyseiselle reissulle, kunnes torstaina mies ilmoitti, että hänen työreissunsa oli peruttu. Olin kuitenkin jo asennoitunut (ja päättänyt), etten osallistu kyseiseen reissuun. Onneksi isäntä melkein "pakotti" minut soittamaan vielä vapaista paikoista. Ja olihan niitä. Meikäläiselle epätyypilliseen tapaan pystyin lähtemään todella lyhyellä varoitusajalla. Niinpä perjantaina, heti töiden jälkeen, menin linja-autoasemalle, jossa joukko naisia hyppäsi linja-auton kyytiin ja lähdimme kohti Ruskoa.

 

 

Olin jo monta kertaa suunnitellut ja haaveillut ostosreissua tänne ja nyt se vihdoin ja viimein toteutui.

 

 

Jo ulko-ovella oli sisääntulo laitettu kauniiksi ja sisällä odotti sitten melkoinen "tavarataivas".

 

 

 

Vierailumme ajoittui juuri sopivasti Loviisan Aitan joulunaloitukseen ja koko myymälätila oli koristeltu joulutunnelmaan.

 

 

 

 

 

Myytävänä oli kaikenlaista jouluista juttua ja myymälässä tuoksui joululle. Taustalla soi vielä rauhallista joulumusiikkia...

 

 

 

Myymälän alakerrassa oli esillä lisää tavaraa ja hienoja kattauksia. Minä räpsin valokuvia ihan urakalla ja nautin tästä kaikesta estetiikasta.

 

 

Löysin erään pöydän päästä aivan ihanat jouluseimihahmot. Olen kauan haaveillut jostain tälläisesta, mutta vielä nämä saivat jäädä paikoilleen.

 

 

Kauniita tavaroita oli ihan joka puolella ja niiden esille laittamiseen oli todellakin satsattu. Yksityiskohtia oli vaikka kuinka paljon, eikä kaikkea kaunista pystynyt edes "rekistöröimään"

 

 

 

 

Päätalossa tunnelmat vaihtelivat eri tiloissa. Tämä oli kodikkuudessaan yksi minun suosikeistani, vaikkei sisutustyyli olekaan ehkä ihan minun tyyliäni.

 

 

 

 

Viereisessä rakennuksessa, vanhassa kuivurissa, oli Riveira Maisonin myymälä.

 

 

 

Täällä sisustustyyli jatkui romanttisena...

 

 

Kauniita tiloja oli täälläkin ihan joka nurkassa.

 

 

Olipa aivan ihana paikka, vaikka en ihan kaiken tälläisen "klumeruulin" perään olekaan. Aivan tyhjin käsin en Loviisan Aitasta kuitenkaan lähtenyt. Ostin pari pientä tonttua, peura-servettejä ja koristellun paperipussin kynttilän (!) polttamiseen. Täällä kotona eniten ihmetystä taisi aiheuttaa kuitenkin ostamani isot kävyt :D...ne olivat vain niin hienoja! 

 

 

 

Täältä jatkoimme vielä Raision Ikeaan, mutta siitä teen oman postauksen. Nyt lähden leipomaan huomista Isänpäivää varten...

 

 

 

JO-JO-jouluttaa...

Jouluihmisenä ajatukset alkavat siirtyä väkisinkin tulevaan juhlakauteen. En ole perinteinen jouluhössöttäjä siinä mielessä, että suunnittelisin (ja tekisin) jouluruokia ja -leivonnaisia. Minä satsaan enemmän tunnelmapuoleen. Tai tarkennetaan, että satsaisin, jos olisi (sitä kuuluisaa) aikaa enemmän.

 

Tämän postauksen kuvat olen lainannut suoraan IKEAn kuvastosta ja olen muokkailut niitä hieman. Bongasin sieltä muutaman jouluaiheisen kuvan. Joulufiilistely alkaa väkisinkin kuplimaan sisälläni. Onneksi glögikauden on voinut jo aloittaa. Minä join ensimmäiset glögit viime viikolla. Oli se vain niin hyvää pitkästä aikaa!

 

 

Koska työkiireet sotkevat aina pahasti joulunalusaikaa, en oikein koskaan ehdi koristamaan kotiamme kunnolla. Olenkin ottanut tavaksi, että jo pikkujoulujen aikaan (ja vähän aikaisemminkin) alan lisäämään koristeita. Sitä mukaan kun meikäläisen jouluhössötys kasvaa, miehen jouluahdistus lisääntyy. Jos mies saisi valita, hän viettäisi joulun jossain ulkomailla, kaukana tästä kaikesta. Toistaiseksi hän joutuu kuitenkin tyytymään joulunviettoon kotona, enemmistön päätöksellä 2 - 1.

 

 

 

Näin marraskuussa minulla ajatukset siirtyvät väkisinkin jouluun. Pikkujoulukausi alkaa kohta ja koulun joulujuhlailtakin on jo päätetty. Kotona joulukoristeissa mennään perinteisellä linjalla. Värimaailma on pysynyt jo vuosia samana eli pääväreinä on edelleen viininpunainen ja hopea.
 

 

 

 

Tämä kuvan jouluinen koristekranssi on kaunis, mutta ehkä hieman liian värikäs makuuni.

Monena vuonna olen halunut askarrella jotain ja hamuan kaupasta kaikkia ihania joululehtiä. Kaikessa kiireessä askartelut ovat kuitenkin jääneet vähemmälle. Viime jouluna haaveilin himmelin tekemisestä ja tänä vuonna tavoitteena olisi askarrella vähän modernimpi himmeli...ehkä.

 

 

Täällä länsirannikolla satoi tänään lunta ja tunnelma muuttui hetkessä talviseksi. Valitettavasti tämä ilo on lyhytkestoista, sillä lupailivat tänne jo lauantaina lämpöasteita. Toisaalta ihan hyvä juttu, sillä minulla on autossani vielä kesärenkaat alla. Ettei jäisi renkaiden vaihto vain viime tippaan...?!!!

 

 

 

Jonkinasteista joulunodotusta on siis havaittavissa. Missäköhän vaiheessa uskaltaisi soittaa joulumusiikkia? Ehkä jo viikonloppuna.

 

 

Järjestelyä työhuoneessani

Muutama vuosi sitten Iskusta hankkimani tikapuuhyllyt ovat osoittautuneet monikäyttöisiksi huonekaluiksi. Ostin niitä silloin heti kotiin kaksi ja niiden ensimmäinen sijoituspaikka oli meidän olohuoneessamme. Koska meikäläisellä tämä vaihtelunhalu on melkoinen, ovat hyllyt ehtineet olla monessa muussakin paikassa.

 

 

Jonkin aikaa sitten toinen hyllyistä lähti mökille ja toinen jäi odottamaan uutta sijotuspaikkaa kotona. Vaihtoehtoja oli muutamia. Sisustuspuuskassani hain hyllyn kellarista ja toin sen työhuoneeseeni. Hyllyn paikkakin oli jo valmiiksi katsottuna (ja mitattuna).

 

Tämä hylly ratkaisi osan säilytysongelmaani. Osa tavaroista olen joutunut säilyttämään lattialla huoneen nurkassa ja kieltämättä siivoaminen ei ole ollut tässä huoneessa kovinkaan mielekästä. Tarkoituksella en täyttänyt nyt kaikkia hyllyjä kirjoilla ja tavaroilla, niillä kun on tapana täyttyä ajan kuluessa kuitenkin...

 

 

 

 

Tikapuuhyllylleni sain aseteltua osan lukuisista sisustus-ja askartelukirjoista, valokuvia ja ministereoni. Työhuoneeni tavarat ja mapit tuli järjestettyä uudelleen ja siisteys teki tästä huoneesta jälleen kotoisemman.

 

 

 

Kyllä täällä kelpaa taas tehdä töitä...ja bloggailla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maalaismiljöössä

Etteivät nämä minun postaukset olisi niin yksipuolisia, esittelen seuraavaksi vähän muiden nurkkia. Siskoni osti itselleen Nakkilasta vähän maalaisidylliä, joten seuraavaksi tulossa kuvakavalkadia kyseisestä paikasta.

Kuvassa on vanha kanala, joka on tällä hetkellä täynnä kaikenlaista vanhaa ja vähän vähemmän vanhaa tavaraa. Samassa pihapiirissä on myös suuli ja 60-luvulla rakennettu talo, johon siskoni aikoo asettua asumaan avomiehensä kanssa, ainakin aluksi.

 

 

 

Samassa pihapiirissä on maitolaituri tonkkineen,,,

 

 

 

 

ja pari aittaa, jotka ovat myös täynnä jos jonkinlaista tavaraa.

 

 

 

 

Savusaunaan vievän polun varrella on vanha rengin tupa, joka on sisustettu todella idyllisesti.

 

 

 

 

 

Tässä mennään savusaunalle päin ja ihaillaan "plantaaseja".

 

 

 

 

Hieman kauempana mäellä sijaitsee vanha alkuperäinen rakennus, johon siskoni olisi tarkoitus muuttaa aikanaan asumaan. Samassa pihassa on myös pieni mummonmökki  ja takana on vielä aittarakennus. Aikaisemmin kuvissa olleet kaksi aittaa tullaan siirtämään takaisn tälle mäelle, johon ne alun perin ovat kuuluneetkin.

 

Kyseinen paikka oli kyllä sellainen nähtävyys ja "tavarataivas", että itsekin oli jo aivan pyörällä päästä. Vanhaa tavaraa menneiltä vuosikymmeniltä on ihan käsittämätön määrä. Otin kotiin mukaani muutamia esineitä ja lupasin tulla peräkärryn kanssa seuraavalla kerralla. 

 

 

 

 

Tavarakaaoksen taltuttamiseksi siskoni suunnitteli pitävänsä ensi kesänä jonkinlaisen myyntitapahtuman, jossa tämän paikan tavaraa olisi enemmänkin myytävänä. Minä jo lupauduin auttamaan ja visioin heti kanalasta pientä kahvilaa tapahtuman ajaksi. Minähän vallan innostuin...

 

 

 

 

Arkisia asioita

Täällä jatketaan eloa hyvinkin arkisissa asioissa...

Olen joskus aikaisemminkin tehnyt postauksen tästä mieheni löydöstä. Järjestellessäni paikkoja täällä kotona, otin vanhan talousvaakan (vai keittiövaaka?) jälleen käyttöön.

 

 

Punnitsemiseen tämä ei enää käy, sillä se on jollain tavalla rikki. Herttaisena retroesineenä sen paikka on olla esillä, toimii tai ei.

Niinpä sille on keksitty uusiokäyttöä.

 

 

 

 

 

Tuo punnituspaikka on vähän "klemppu", mutta kyllä se hedelmätarjottimena toimiin oikein hyvin.

 

 

 

 

Tästäpä muistuikin mieleen, että kuukauden sokeri-/karkkilakkoni on päättynyt. "Vahinkolipsumisia" (sellaisia ihan pieniä) tapahtui karkin kanssa kolme kertaa, mutta sokeria en ole käyttänyt kahvissa kertaakaan. Luulin, että keksien napostelu olisi lisääntynyt sokerihimossani, mutta sekin on pysynyt ihan tavanomaisella tasolla. Hedelmiä olen syönyt karkkilakkoni aikana ehkä hieman normaalia enemmän, josten ei sokeriton lokakuu nyt ihan huono juttu ollut.

 

 

 

Ja vaikka en tähdännyt ollenkaan painonpudotukseen, on minulta kuitenkin lähtenyt vähän painostakin pois. Nyt ajattelin yrittää jatkaa tällä "sokeriton kahvi/kohtuullinen  karkinsyönti" -linjalla. Terveellisempiä elämäntapoja vaaliessani olen taas vaihteeksi onnistuneesti unohtanut/ laistanut/ jättänyt kuntoilun...mistähän sen innon taas löytäisi...? Ei ainakaan sohvan sopukoista.


Täällä on pojalla ollut kavereita yökyläilemässä ja meno on ollut sen mukaista. Ilmeisen mukavaa heillä on ollut ja tänään hauskanpito jatkuu vielä kaverisynttäreillä. Minä taas lähden käymään siskoni luona Nakkilassa ja nappaan äiti-mummin kyytiin. Me menemme katsomaan siskoni uusinta ostosta, josta varmasti näette kuvia täälläkin.


Nyt kuitenkin laittamaan lapsosille aamupalaa pöytään ja sitten menoksi...