Lankataulu

Tämä postaus on jostain syystä jäänyt julkiasematta, mutta korjattakoon tilanne nyt.


Kuinka moni blogini lukijoista muistaa lapsuudestaan tai nuoruudestaan lankataulut? Mustalle pohjalle oli naulattu nauloja ja värillisillä langoilla tälle pohjalle saatiin pingotettua hienoja geometrisia kuvioita. Joululahjaksi saimme isännän vanhimman pojan perheeltä lahjaksi tällaisen lankataulun, mutta toteutus oli huomattavasti nykyaikaisempi - ja hienompi.

Tämän hienon taulun oli näperrellyt isännän vanhimman pojan vaimo, joka ideoi muutenkin aina kaikenlaisia kivoja juttuja. Taulun tekemisessä annan arvoa vielä enemmän sille, että hän on nakuttanut näitä tauluja milloin (kolmelta alle kouluikäiseltä lapselta) on ehtinyt eli ilmeisesti yön pikku tunneilla.

 

Me saimme tämän hieno eläinaiheisen taulun. Muutkin heidän lähisukulaisensa saivat todella uniikkeja tauluja. Pinterestin (loputtomassa) maailmassa olen silloin tällöin törmännyt samalla tavalla toteutettuihin taideteoksiin. Kiva idea!

 

 

 

On näissä ollut naputtamista ja lankaakin on kulunut! Itse tehdyt lahjat ovat minusta ehdottomasti parasta, tosin tällaisiin suoritukseen minä en kykenisi.

 

 

 

Tässä vielä yksi lähikuva/yksityiskohta taulusta.

 

Taulu on joulusta asti etsinyt sopivaa ripustuspaikkaa. Vaikka meidän remontista on kulunut jo muutama vuosi, olen vieläkin todella arka naputtamaan seinään yhtään ylimääräistä reikää. En pysty päättämään, mille seinälle tämän haluan, joten se saa rauhassa nojailla makuhuoneessa odotellen päätökseni kypsymistä.

 

Arvostan kaikkea käsillä tekemistä ja käsityötaitoja paljon. Nuorempana olin itsekin askartelemassa ja näpertelemässä kaikenlaista. Jossain (elämän)vaiheessa meikäläisellä käsillä tekemisen into hiipui, mutta nyt se on taas pikku hiljaa viriämässä. Teinhän minä tänä(kin) talvena pojalle kahdet parit villasukkia...joita ei juurikaan ole tarvittu. Alkuvuodesta ilmoittauduin viikonlopun mittaiselle himmeli-kurssille (luit aivan oikein), mutta valitettavasti se peruuntui. Olen myös kypsytellyt ajatusta virkata isoäidin neliöistä peittoa, mutta voi olla, että sen toteutus on liian iso/pitkä projekti näin hätäiselle naiselle. Suunnitelmia kyllä on, toteutus on vain hieman epäselvää...

Tulppaaneista seuraavat

Tammikuussa tuli ostettua tämän vuoden ensimmäiset tulppaanit ja nyt maaliskuussa tuli hankittua elämäni ensimmäiset helmililjat.

Näiden hoitamisesta en tiedä "höykäsen pölähtämää", mutta näyttävät olevan sipulikasveja. En tehnyt lainkaan mullansiirto-operaatiota, vaan laitoin ne muovipurkkeineen päivineen valkoiseen ruukkuun. Joku hortonomi voi tämän jälkeen ohjeistaa minua, miten näiden kanssa tulee toimia? Vettä olen muistanut näille jo antaa, mutta tarvitseeko nämä myös lisämultaa?

 

 

Asettelin ruukkuun myös vähän heinää peittämään sipulit, vaikka ei niitä välttämättä olisi tarvinnut piilottaa ollenkaan. Kunhan nyt kokeilin.

 

Pitäisi vain useammin ostaa (eläviä) kukkia kotiin. Meidän lähikaupassa on ihan mukava valikoima kukkia, mutta jostain kumman syytä ne jäävät usein vain ostamatta. Näistäkin liljoista saa sen "pienen suuren ilon" arkeen. Vai mitä mieltä olette?

 

 

 

Toistaiseksi laitan kevättä hyvin maltillisesti. Tällä sisällä kevään saapuminen rajoittuu näihin kukkasiin. Ulkona en ole ehtinyt kajoamaan pihaistutuksiin ollenkaan. Pulkat ja muut "lumivekottimet" saavat vielä olla hetken. Taidan odotella lämpimämpiä ja aurinkoisempia päiviä. Ja keväistä inspiraatiokohtausta.

 

 

 

  

Liikuttavaa meininkiä

Liikunnan harrastajana olen vähän ailahteleva. Olen jo yli vuoden verran pitänyt kirjanpitoa tai treenipäiväkirjaa HeiaHeian sivustoilla. Tänne olen kirjannut sekä hyötyliikuntasuoritukset (siivous, puutarhatyöt jne.) että ihan ns. oikeat liikuntasuoritukset.

 

 

 

Tilastoissa vihreä viiva on keskimääräinen tavoiteviiva, joka pitäisi saavuttaa joka viikko. Tämän vuoden alussa noita oransseja suorituspalkkeja on tullut ihan hyvin eikä pahoja notkahduksiakaan ole onneksi (vielä!) tullut. Tavoitteenani on pitää keskimääräistä liikkumista yllä pitemmälle kuin "kesäksi kuntoon"- ajatuksella.

 

 

 

 

 

HeiaHeian sivustoilla "suoritusmerkintäpylpyröitä" on useampaa sorttia ja tilastoa esim. TOP5-lajeista. Tämä on alkuvuoden tilastoa ja olen ihan tyytyväinen liikkumiseeni. Viikoittain sivusto muistuttaa liikkumisestasi sähköpostilla;  kehaisee tai kannustaa tarpeen mukaan. Sivustoja voisi käyttää monipuolisemminkin, mutta minulle riittää nämä suoritusmerkintä-sivut.

 

 

 

 

Olen ollut positiivisesti yllättynyt itseeni, että en ole antanut itselleni periksi. Liikunta on pysynyt hyvin viikoittaisessa ohjelmassa mukana, vaikka välillä on tarvinnut oikein ohjelmoida tai pakottaa itsensä liikkeelle. Kuluvalla kevätkaudella olen päässyt muutaman kerran tanssimaan latinalaistansseja  ja se se vasta onkin ollut mukavaa pitkän tauon jälkeen! Loppuviikosta kurkkuni oli vähän kipeänä, joten en uskaltanut lähteä ollenkaan juoksulenkille. Eilen tuli kuitenkin käveltyä lenkki ja tanssittua puolitoistatuntia, joten eiköhän ne juoksemisen korvannut. Nyt olo on parempi, joten taidan lähteä illemmalla suorittamaan yhden juoksumerkinnän lisää.

 

 

 

Mukavaa maaliskuun alkua kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mielenmaisemaa

Nämä hiihtolomallamme otetut kuvat saaristosta kertovat omasta mielenmaisemastani. Oli kesä taikka talvi, mieleni rentoutuu (ja voimaantuu) meren äärellä. Näitä maisemia voisi katsella vaikka kuinka kauan. Vuosia sitten olin muutaman vuoden pois näistä maisemista ja sanonta "täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle" pitää ainakin meikäläisen kohdalla paikkansa. Silloin paluu kotikaupunkiin, näihin maisemiin, tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Täällä olen onnellinen. Tänne minä kuulun.

Joskus nuorempana (josta on siis jo paljon aikaa) hakeuduin melkeinpä aina liikkumaan ihmisten seuraan erilaisiin jumpparyhmiin. Ajat muuttuvat ja nykyisin pidän yhä enemmän yksin juoksemisesta ja kävelystä luonnossa. Pieni kävelylenkki luonnon rauhassa virkistää sekä mieltä että kehoa. Ja todettakoon tähän samaan syssyyn, että en todellakaan ole ajatellut erakoitua. Edelleenkin harrastan myös kaupunkikävelyä ja ryhmäjumppia, mutta aivan selvästi vähemmässä määrin.

 

 

Asumme sen verran kaupungin laidalla ja meren läheisyydessä, että luontoon pääseminen on helppoa. Lumitilanne tänä talvena on ollut olematon ja jäätkin hupenevat nyt silmissä. Lenkillä on mukava käydä, kun pyörätiet alkavat olla sulia. Ja vaikka se takatalvi vielä tuleekin, voi silti jo hehkuttaa tulevasta keväästä.

Keväällä päivien pidentyessä ja auringon paistaessa oikein tuntee, miten kroppa janoaa energiaa. Yksi selvä kevään merkki on työkavereiden kanssa ilmoittautuminen Karhu-viesti tapahtumaan. Tänä vuonna harjoitteluolosuhteet ovat olleet meikäläiselle hyvät ja harjoittelutahtikin on pysynyt suhteellisen tasaisena. Vain muutaman viikon ajan piti olla varovainen liukastellessa pyöräteillä. Lumi ei ole todellakaan haitannut tänä talvena treenaamista (jota myös lenkkeilyksi kutsutaan)

 

 

.Vaikka olen talvi-ihmisiä, kyllä kevään tuleminen tuntuu meikäläisessäkin. Helmikuu mennä hurahti vähän liiankin nopeasti... joten tervetuloa maaliskuu!!!!




 

 

 

 

Olohuoneessa tällä hetkellä...

Uuden maton (siis sen seeprantaljan) myötä vaihdoin kalustuksen joulun (ja joulukuusen ) jäljiltä entiseen järjestykseen. Nyt meillä näyttää siis tällaiselta.

TV ja taso vaihtoivat ikkunaseinälle ja nojatuoli meni tikapuiden viereen takaisin. Toin myös isommat (ja nämä vähäiset) viherkasvit olohuoneeseen. Seeprantalja ei ole aivan puhtaan musta-valkoinen, vaan siinä on myös ruskean sävyä.  Niinpä toin pienillä sisustuslisäyksillä (mm. vanha olutkori) ruskean sävyä taljan "kaveriksi".

 

 

 

Ruskea ei kuulu sisutuksessa(kaan) lempiväreihini, mutta mustan, valkoisen ja harmaan rinnalla se tuo hieman enemmän lämpöä. Ehkä ruskea ei olekaan niin paha juttu, näin pieninä määrinä.

 

 

 

 

Pörröiset tekoturkistyynyn ja-peiton siirsin makuuhuoneen puolelle ja valkoinen lampaankarvakin sai lähteä säilytykseen. Täällä alkoi olla jo liian eläimellistä ja karvaista meininkiä! Tyynynpääliset vaihdoin toistaiseksi vielä maltillisiin valkoisiin ja harmaisiin.

Keltainen tulee tänne tehosteväriksi vielä keväämmällä.

 

 

 

 

 

 

Tässä vielä katsaus ylhäältä ruokahuoneen puolelta olohuoneen puolelle. Koska tuo talja ei ole kovinkaan iso, tuli olohuoneestamme jollain tavalla isomman kokoinen. Ja tällä todistan vain sen, että kyllä matolla (ja sen koolla) on merkitystä huoneen yleisilmeeseen. Minähän alan ihan pitämään tuosta seeprasta... ;)

 

 

 

 

Näiden kuvien ottamisen jälkeen olohuoneeseen on tullut vielä yksi viherkasvi lisää eli meidän elossa olevat (ja ne vähäiset) vihreät alkavat kaikki olla keskitetysti täällä.

 

 

Täällä hiihtoloman jälkeinen arki on täydessä vauhdissa. Alkuviikko sujui vähän "jähmeissä" olotiloissa, mutta kyllä nyt olen päässyt jo tilanteen tasalle. Viikonloppu häämöttää ja tiedossa jääkiekkomatsia pojalla, metsästystä isännällä ja lattarijumppaa äidillä. Jokaisella siis jotakin mukavaa tiedossa. Hellurei vaan...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lumipalloefekti

Äiti-mummi on siirtymässä tietokoneaikakauteen ja hän tarvitsi kotiinsa uuden työpöydän. Koska meidän nurkissa on useampi työpöytä, päätin lainata hänelle omassa työhuoneessani olevaa valkoista pöytää. Siitä lähtikin melkoinen lumipalloefekti pyörimään ja muutamaan huoneeseen tuli (jälleen) muutoksia.

Työhuoneessani pöytä oli ollut ennen ikkunan edessä, nyt sille tuli uusi paikka seinän vieressä. Laatikosto sai siirtyä ikkunan eteen.

 

 

 

Pöydän lähteminen ja uuden sijoittaminen aiheutti laatikoiden tyhjentämisen kaiken maailman papereista ja muusta sälästä. Paperipinojen läpikäymiseen ja arkistointiin sainkin kulumaan useamman tunnin, mutta tulipahan (iso) urakka tehtyä.

(Miksiköhän säilytän yli kaksi vuotta vanhoja kuitteja...?)

 

 

 

 

 

Pöytälevy on niin iso, että tulostin olisi mahtunut sen päälle, mutta päätin kuitenkin piilottaa sen tuonne nurkkaan. Siellä se on poissa silmistä, mutta riittävän lähellä käytettäväksi tarpeen tullen eli harvoin.

 

 

 

 

 

Pöytälevy on tammea ja jäänyt jostain keittiörempasta ylimääräiseksi. Pelkäsin. että taso on huoneessa liian iso, mutta pelkoni osoittautui kyllä turhaksi. Koska tässä ei ole mitään laatikostoa, pyrin pitämään mahdolliset paperikasat matalana. Osan tärkeistä papereista ole laittanut pahvilokerikkoihin ikkunan alla olevaan laatikostoon.

 

 

 

 

Työhuoneessa oleva pöytälevy oli aikaisemmin ollut meidän makuuhuoneessa, mutta nyt oli jälleen mahdollisuus saada tänne takaisin  sitä kaipaamaani tilantuntua. Jossain sisustushuumassani olin tännekin tuonut työpöydän, jota en oikeastaan koskaan käyttänyt.  Enköhän minä nyt sentään yhdellä työpöydällä pärjäisi.

 

 

 

 

 

 

Makuuhuone palasi normaaliin "asuunsa". Huone kaipaisi ehdottomasti verhoja ja niiden tyylikin olisi jo tiedossa. Jostain kumman syystä en saa verhoasiaa vain etenemään. Jos kevätauringon lisääntyessä saisin tämän verhoasiankin päivitettyä.

 

 

 

 

 

Tällä projektilla oli moninaiset vaikutukset: äiti-mummi sai pöydän, työhuoneeseen tuli jälleen uusi ilme ja makuuhuoneessa on taas väljyyttä. Tässä projektissa oli parasta se, että se ei maksanut kenelläkään yhtään. Isäntäkin pääsi suhteellisen vähällä. Hänen apuaan tarvittiin vain muutaman pöydän kantamisessa...eikä tarvinnut ruveta tekemään sen enempää remonttia. Kaikki osapuolet taisivat olla tyytyväisiä. Ja sehän on tärkeintä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pullapäivä

Niin se vain on todettava, että ei ole ihmeiden aika ohi. Leivoin menneen hiihtoloman aikana ihan oikeata ja perinteistä  kotitekoista pullaa.

 

 

Tämä on sikäli merkkitapahtuma (ja postauksen arvoinen), että tiettävästi ja muistaakseni en ole leiponut tässä osoitteessa pullaa milloinkaan. Luit aivan oikein, en milloinkaan... ja olemme sentään asuneet tässä osoitteessa kohta jo 15 vuotta. Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi!

 

 

 

 

 

Työssäni erityisopettajana saan (tai joudun) opettaa kotitaloutta ja ns. arjen taitoja yläkouluikäisille oppilaille. Näiden tuntien innoittaman olen viimeisen lukuvuoden aikana kokeillut samoja juttuja täällä kotonakin. Edelleen olen aikamoinen "kotitalousihme" ja en todellakaan erityisemmin pidä näistä keittiöhommista, mutta kyllä sieltä aina jotain tarttuu mukaan. Ja välillä onnistuukin :D .

 

 

 

 

 

 

Viimeksi teimme laskiaispullia koulussa ja nyt päätin harmaan päivän kunniaksi tekaista pullataikinan.  Poikani oli tässä hyvänä leivonta-apurina. Hänen erikoisalaansa oli raesokerin ripottelu pullan päälle. Maltoin olla käyttämättä jauhoja liikaa, mutta innostuin pyörittämään pullista vähän isoja...

 

 

 

 

Nyt näissä on sekä näköä että kokoa! Niin vain pääsi poikakin ensimmäistä kertaa maistamaan äitinsä tekemiä (onnistuneita) pullia ja jopa kehui niitä hyviksi. Leipominen ei minusta ole kovinkaan rentouttavaa puuhaa, mutta lopputulos on yleensä hyvinkin mieluisaa. Tämän positiivisen kokemuksen myötä saatan leipoa pullaa jatkossakin... ja ehkä ei tarvitse odottaa enää seuraavaa 15 vuotta.

 

 

 

 

 

Meillä hiihtoloma on lopuillaan ja huomenna alkaa ihana/kamala arki. Loma tuntui hyvältä ja akkuja tuli ladattua. Nyt pitäisi taas jaksaa sinne pääsiäislomaan asti. Tervetuloa arki!