Ei täällä mennyt ihan niin kuin vielä sunnuntaina näytti. Maanantaina menin töihin, mutta puolen päivän jälkeen soitettiin, että pojalle on noussut kuume. Ei muuta kuin järjestelemään pikaisesti työhommat ja sitten hakemaan kuumeinen lapsi eskarista.
Lapsemme on sairastellut (korvatulehduskierrteen ja putkitusten jälkeen) todella vähän ja siksi tilanne on itsellekin pitkästä aikaa kummallinen. Lapsi vain lepäilee/nukkuu ja on ihan hiljaa. Ei pulputa eikä pölise. Eli jos meillä kotona on muutenkin rauhallista ja suht hiljaista, niin nyt vasta onkin.
Itse olen myös ottanut vielä rauhallisesti. Työkaverit "kehuivat" eilen, että en näytä vieläkään oikein hyvinvoivalta (eikä olo ollutkaan hääppönen!), joten olen itsekin täällä enimmäkseen lepäillyt.
Tänään aamulla pojalla oli vielä kuumetta. Iltapäivällä tehdään kotona vahdinvaihto. Kun mies kotiutuu, minä lähden käymään töissä palaverissa ja ajattelin tehdä vielä pienen keikauksen kaupungilla.
Huomenna pojalla tiedossa siis kotipäivä ja jatkoa seurataan yleiskunnon mukaan. Oma lähteminen Jyväskylään on vielä epäselvää, koska mies ei "pysty" suunnittelemaan asioita noin pitkälle. Minulla taas on varasuunnitelma ja vara-varasuunnitelma, mutta mielenkiinnolla odottelen, miten mies on ajatellut loppuviikosta....hän kun ei osaa moisella asialla stressata...ihailtavaa...
Mutta nyt menen sohvalle pikku potilaan seuraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti