Samaa rataa

Syysloma on muisto vain. Arki etenee melkoista vauhtia ja meno on samanlaista kuin ennen syyslomaa. Töissä on hektistä, koska ihmisiä on sairaslomilla. Onneksi työtiimini on erittäin ammattitaitoista ja joustavaa. Meillä se kouluarki näyttää sujuvan vähän vähemmälläkin työtekijämäärällä, tosin ehdimme tekemään vain välttämättömimmät asiat...ja niita taukoja pidetään, jos voidaan tai ehditään. Huh, haipakkaa!!!

 

Koska töissä täytyy mennä "sata lasissa", joudun tekemään osa töistäni kotona. Eilen illalla istuin tietokoneella puolitoista tuntia kirjoittaen sähköpostiviestejä eri tahoille. Tänään istuin jälleen koneella heti töiden jälkeen valmistellen huomista biologian koetta...että kyllä sitä taas tietää, mistä hyvästä se palkka oikein maksetaan...!

 

 

 

Olen kaikesta kiireestä huolimatta yrittänyt ottaa itselleni pientä "aikalisää" lähinnä iltalenkkeilyn muodossa. Minulle tuo iltakävely pimeässä on vähän jopa terapeuttista. Kävellessä ehtii miettiä kaiken maailman asioita ja kieltämättä samalla on mukava katsella ihmisten koteja iltavalaistuksissa. Sarjassamme " ihmisen outoja harrastuksia". :)

 

 

 

 

 

Onneksi olin alku syksystä ns. kaukaa viisas. Minua pyydettiin pitämään lasten musiikkileikkikoulua ja lattarijumppaa. Kieltäydyin kohteliaasti molemmista tarjouksista. Olin hyvin otettu, kun minulta sellaisiin edes pyydettiin. Ehkä minä tunnen itseni (ja voimavarani) sen verran hyvin, että kieltäytyminen oli kuitenkin helppoa. Onneksi.

 

 

 

 

 

Ei tähän arkeen oikein paljon ylimääräistä mahdu... enkä edes yritä sovitella. Varsinkin, kun tämä kotona oleminen on niin mukavaa. Kiireen keskellä yritän välillä pysähtyä, edes vähäksi aikaa. Ja kieltämättä tämä blogin pitäminenkin auttaa irtautumaan hetkeksi tästä arjen pyörityksestä.

 

 

 

 

Näköjään minun postauskuvatkin alkavat noudattaa samaa kaavaa. Tunnelmakuvista toiseen, pääosissa lähinnä kynttilät. Päivän valo ei  meinaa enää oikein riittää valokuvaukseen ja salamaa en suostu käyttämään kuin ääritapauksissa. Lomani aikana ehdin vähän opiskella valokuvaamisen saloja jalustan ja kameran manuaalisäätöjen kanssa. Onnistuin kuvien ottamisessakin ihan hyvin, mutta tänne blogiin asti ne eivät tällä kertaa tule.

 

 

 

Täällä mennään siis samaa rataa; sellaisella pienellä kiireellä ja paineella koko ajan. Välillä sitä vaan miettii, että onko tässä mtään järkeä...? On kai.