Meillä kyläilee aina silloin tällöin seuraavanlainen ihana karvaturri, jota myös Almaksi kutsutaan. Alma on 5-vuotias karkeakarvainen mäyräkoira ja se on miehen vanhimman lapsen koira.
Alma käy meillä lievittämässä pahinta koirakuumetta aina silloin tällöin ja on täällä meillä kuin kotonaan. Aivan ihana ja sympaattinen tapaus!
Vaikka en tunnustaude "koirahulluksi" ihmiseksi, pidän niistä paljon. Minun lapsuudenkodissani on ollut koiria (skotlannin terrierri ja beagle) ja meillä on ollut miehen veljeltä "perinnöksi" saatu ajokoira (kaikkien koirien koira!) eli tavallaan koirat ovat kuuluneet elämääni aina jossain vaiheessa.
Koiran hankkiminen nousee meillä aina silloin tällöin keskustelun aiheeksi ja yhteisen lapsemme myötä sen hankita on vain siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Olemme olleet kahdeksan vuotta ilman koiraa. Nyt kun poikamme on jo iso eikä hänellä ole muita samanikäisiä sisarruksia, mietimme jossain vaiheessa koiran hankkimista hänelle seuraksi ja kaveriksi. Tällä kokemuksella uskoisin, ettei meikäläisellä ole enää vääränlaisia harhakuvia koiran omistamisesta: mitä se vaatii ja velvoittaa, mutta myös antaa.
Rotu on jo melkein päätetty eli tälläinen "karkkis" se saisi olla, koska siitä olisi tarkoitus tehdä isännälle myös metsästyskoira. Pelkää seurakoiraa meille ei kuulemma hankita. Mäyriksessä on sopivasti Koiraa (isolla K:lla) mukavassa kompaktissa koossa...
Ihan vielä ei koiran hankkiminen ole kuitenkaan ajankohtaista. Mies haluaisi kouluttaa koirasta metsäkoiran ja se vaatisi paljon aikaa liikkua metsässä. Tällä hetkellä meillä kummallakaan ei ole siihen aikaa, saatikka minulla taitoa. Lisäksi haluaisin, että poikamme olisi hieman vanhempi, jotta hänkin pystyisi kantamaan oman vastuunsa koiran hoidosta. Annetaan siis ajan kulua ja tyydytään tällä välin "lainakoira" Almaan.
Näiden koiramaisten kuvien myötä katseet ja ajatukset alkavat kääntyä pikku hiljaa viikonloppuun...
Voi veikkoset.. ja siskoset! Olipa taasen mukavaa lukea ja katsoa. Kirjoitat niin mukavasti ja sujuvasti. Mieleeni tuli entisaikojen postikortit joita kulki tiuhaan edestakaisin. :) Huippu-liikuttavan-ihana tuo Alma ja terveisiä vaan hänen "äidille". Houkuttelevalta näytti tuo sisustuslehtien läjä. Olen lopettanut kaikkien sisustuslehtien tilauksen ja päättänyt välttää myös irtonumeroiden oston. Lukusalissa vierailut siis mielessä. Niin ja oiva, kaunis pärekori! Terkuin, Jolhe (joka nimettömänä kommentoi, koska ei ole vieläkään kunnostautunut omassa bloggailussaan ;))
VastaaPoistaOn kiva kuulla vähän palautetta näistä teksteistä vaikka rehellisyyden nimissä en kirjoittaessani juurikaan ajattele koderyhmää...minä kirjoitan vain kirjoittamisen ilosta. Meillä kaikilla on varmasti näitä "addikteja". Minulla ne on nuo lehdet ja nostan hattua sinulle, ettet osta enää edes irtonumeroita. Ja täältähän niitä saa lainaksi vähän pitemmäksi aikaa...tervetuloa hakemaan vaikka muutama vuosikerta! Täällä se arki sujuu tasaiseen tahtiin työ-koti-jäähalli sektorilla. Pitäis varmasti taas sopia treffit kaupungille...? Terkkuja porukoille! T: Salhe :)
Poista