Hedelmiä ja muita elämäntapamuutoksia

Tässä kun ei meikäläinen enää nuorene, vaan alkaa uhkavasti lähestyä 50 rajapyykkiä, tulee miettineeksi omaa terveyttään. Joululoman aikana minulla oli aikaa itselleni enemmän ja niinpä päätin aloitaa juoksemisen pitkän tauon jälkeen. Baba Lybecistä kirjoitettu lehtiartikkeli antoi minulle lisää pontta juokemisen aloittamiseen. Ei niinkään, että haluiaisin samaistua häneen, vaan että sain uutta ajattelumallia kuntoilun aloittamiseen ja kunnon ylläpitämiseen. Sellaisia pieniä AHAA-elämyksiä...

 

Nyt olen juossut kolmen viikon ajan suhteellisen säännöllisesti. Tavoitteena on juosta 3-4 lenkkiä viikossa. Enemmänkin, jos mahdollista.Tärkein tavoite on, että saan itseni vain liikkeelle ja juoksemaan . Vaikka viideksitoista minuutiksi. En ole asettanut itselleni mitään ehdottomia juoksumääriä, mutta yritän olla antamatta itselleni liian helposti periksi ja välttää "sohvaperunamagneettia".

 

Juoksumatkani ovat kestäneet 30 minuutista 55 minuuttiin ja toistaiseksi juoksemisessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Ihan joka kerta juoksu ei tunnu kulkevan kauhean hyvin, mutta olen kuitenkin juossut. Olen juossut myös näillä kunnon pakkaskeleillä (-18) ja tihkusateessa, keleistä viis. Eikä se lähteminen aina mukavaa ole, mutta lenkin jälkeen saa olla tosi tyytyväinen itseensä.

 

 

Tämän ryhtiliikkeen innoittamana aloin syödä myös enemmän hedelmiä ja sen lisäksi yritän muistaa joka aamu ottaa kalamaksaöljykapseleita. Muuta ruokaremonttia en ole ajatellut aloittaa. Olen saanut koko ikäni syödä mitä vaan ja kuinka paljon vain. Ongelmana on tainutkin olla, että olen syönyt hyvin yksipuolista ruokaa, ennakkoluuloinen kun olen ollut. Vanhemmiten makutottumukset ovat onneksi kehittyneet ja kyllä minulle ruoka maistuu nykyään hyvinkin.

 

 

Varmaan kaikilla ihmisilla on jokin heikkous. Minulla se on karkit ja yleensä sokerin käyttö. En niinkään mässäile kakuilla ja pullilla, mutta erilaiset karkit, lähinnä suklaa ja salmiakki, ovat minun "heikoin lenkkini". Välillä yritän himmata himotustani, mutta ainakaan vielä en ole päässyt irti paheestani. Enkä oikein itseni kohdalla uskokaan totaalikieltäytymiseen, mutta jos saisi sokerin käyttöä edes vähennettyä.

 

 

 

 

Tälläisillä ajatuksilla täällä. Yritän pitää juoksemisen ja yleensä liikkumisen nyt maltillisesti hallinnassa. Varon innostumasta liikaa, ettei tämä lopahtaisi heti alkumetreillä. Elämäntilanne (lapsi ja miehen matkatyö) rajoittaa jonkin verran liikunnan harrastamista tällä hetkellä, mutta sekään ei ole este. Liikun silloin, kun se on vain mahdollista enkä suostu ottamaan siitä mitään painetta. Liikunnalla yritän tietoisesti ehkäistä ikääntymiseen liittyviä ongelmia (osteoploroosi, mahdolliset vaihdevuoden ongelmat, korkea verenpaine...).Meikäläisen suvussa kun ilmenee vähän kaikkia suomalaisia kansantauteja

 

Elämäntapamuutokseni onkin tainut tapahtua ns. korvien välissä. Olen jo lyhyessä ajassa huomannut, että unen laatuni on parantunut.Olen ollut hyvin herkkä uninen, mutta tällä hetkellä nukun pääsääntöisesti erittäin hyvin. Yleinen olotilani on  kohentunut ja olen myös piirun verran energisempi. Eikös tässä ole jo monta hyvää syytä jatkaa valitsemallani tiellä?