Liikuttavia lahjoja :)

Palaan vielä eiliseen äitienpäivään ja saamiini todella liikuttaviin lahjoihin...

 

 

Poikani oli koulussa tehnyt kortin ja askarrellut siron ikkunakoristeen.

Vähän haikein mielin katson lapseni aikaansaannoksia, sillä tiedän, että nämä itsetehdyt lahjat tulevat harvenemaan.

 

 

 

 

Vohvelikangas-liina oli tehty iltapäiväkerhossa ja siihen poika oli koristereunan lisäksi kirjaillut sydämen.

Heti aamulla sain halauksia jo sängyssä ja niitä sateli päivän aikana muutenkin.

Tunsin itseni niin tärkeäksi ja rakastetuksi. Ihanaa olla äiti!

 

 

 

 

 

 

Nämä itsetehdyt lahjat ovat sieltä hellyttävimmästä päästä. 

Äitienpäivänä olo on niin tavattoman kiitollinen, melkein sydän pakahtuu pelkästä onnesta...

 

<3 <3 <3

 

 

 

Meidän perheessä on sellainen (hassu?) tapa, että me aikuiset ostamme myös toisillemme äitien- tai isänpäivälahjan. Tänä vuonna minä sain mieheltäni uudet juoksutrikoot ja -takin. "Liikuttavat" lahjat nekin, ihan konkreettisella tavalla! Onpa tainnut mies ymmärtää ilman vihjettäkin, että tällä äidillä on juoksuvermeet vähän kuluneet ja aikansa eläneet.

 

 

 

Uusien juoksuvaatteiden myötä elättelen toiveita, että ehtisin/jaksaisin lähteä tästä joskus taas lenkille. Loppu viikolla häämöttää neljän päivän loma, joka tosin on jo jonkin verran ohjelmoitu. Jos silloin vaikka ehtisi...