Prosessointia

Aika kuluu. Se on jopa väistämätöntä. Vuorotteluvapaani viimeinen puolisko on menossa jo hyvää matkaa ja olen aloittanut jonkinasteista prosessointia työhän paluusta. Nautin edelleenkin tästä kiireettömyydestä ja eräänlaisesta aikatauluttomuudesta, mutta haluan ruveta ennakoimaan myös jo tulevaa...

Rouva Sanan eräästä blogikirjoituksesta (ja kirjavinkkauksesta) innostuneena lähdin työstämään tätä kuuluisaa arjen hallintaan. Koska prosessointiin kuluu meikäläisellä aikaa ja paljon, aloitin tämän jo nyt. Nyt olisi puoli vuotta aikaa kypsytellä ja saada niitä ahaa-elämyksiä.
 Siksipä marssin ensin kirjastoon (laihoin tuloksin) ja lopulta kirjakauppaan ja ostin tämän Anna Perhon uusimman kirjan.


 

Tätä olen nyt lukenut iltasella oikein ajatuksen kanssa.
Perho kirjoittaa hieman sarkastiseen tyyliin, josta pidän ja omien esimerkkien kautta moni asia aukeaa...tällaiselle paksukallollekin.
Kirjasta huomaa, että Anna on lukenut paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja joutunut pohtimaan asioita oman kokemuksiensa kautta.




 

Kirjassa tulevat ohjeet ja vinkit ovat ihan päivänselviä ja jopa naurettavan yksinkertaisia, mutta luulenpa, että koko asian henkilökohtainen prosessointi onkin se vaikein juttu. Katsotaan mihin uusiin ulottuvuuksiin sitä yltääkään, kun on kirjan lukenut.
Monen Annan kirjoittaman asian allekirjoitan ja hymistellen nyökytän päätä hyväksyvästi (näinhän se on-tyyliin,)
mutta ihan kaikesta asiasta en ole kuitenkaan samaa mieltä...tai sitten en ole ymmärtänyt "sitä pointtia".



 

Hyvä kirja ja lukemisen arvoinen kaikille niille naisille (miksei miehillekin), joille arjessa selviytyminen ja se ainainen kiire on jo rasite...ja johon haluaa tehdä muutoksen. Minulla tämä prosessin käynnistyminen  on tässä sisäistämisvaiheessa (=kirjan lukeminen),
 käytännön toteutus on sitten toinen juttu hamassa tulevaisuudessa...



 

Kirja laittaa taatusti jotain asioita (ja toivottavasti muutoksia) vireille ja tulen varmaan lukemaan tämän vielä muutaman kerran.

Sen verran paljon tässä on vaan prosessoitavaa. Mihinkään nopeaan oivaltamiseen tai ratkaisuun en usko, vaan mahdolliset muutokset tapahtuvat (ainakin meikäläisellä)  hitaasti. Siksi luen tätä kirjaa jo nyt. Meitä kohtalontovereita on paljon, mutta kuinka moni haluaa tai pystyy tekemään muutoksen...se onkin jo toinen juttu.

 

 

Tsemppiä kaikille perhe- ja työelämässä tarpoville!