Kerran elämässä

Työssäni erityisopettajana minulla on edessä mielenkiintoiset ajat. Kesän jälkeen koulumme yhdistyy  muutaman muun pikku koulun kanssa yhdeksi uudeksi isoksi peruskouluksi, Pohjoiskehän kouluksi. Se, että saa olla mukana opettajana suunnittelemassa koulun toimintoja on jo sinällään uutta, mutta myöskin se, että oppimisympäristö on tarkoitus muovata uuden opetussuunnitelman mukaiseksi, on jotain ainutlaatuista meikäläisen työhistoriassa...

Vaikka koulu tulee olemaan oppilasmäärältään iso, yli 500 oppilaan koulu, koulurakennus tullaan jakamaan pienempiin "soluihin" luokka-asteittain. Lisäksi koulussamme tulee olemaan myös esiopetusryhmiä ja iltapäivähoitopaikka 1-2 luokkalaisille. Luokat suunnitellaan niin, että ne mahdollistavat ja tukevat oppilaan oppimista. Niitä ei tulla kalustamaan perinteisesti täyteen pulpeteilla, vaan oppilailla on mahdollisuus valita oppimispaikkansa hänelle parhaimmalla katsomallaan tavalla, vaikka lattialla istuen. Pari viikkoa sitten sain olla mukana  info-tilaisuudessa, jossa käytiin läpi mahdollisia kalustevaihtoehtoja ja niiden mukaan muovautuvia oppimisympäristöjä. Vähitellen asiat alkavat toden teolla konkretisoitumaan ja kohta tehdään jo kalustetilauksia. 

Koulu tullaan toteuttamaan ns. avoimena oppimisympäristönä. Koulumme on suunniteltu niin, että kaikilla on ns. kotiluokat, mutta yhteisopettajauuden (tai pariopettajuuden) myötä opetusryhmät saattavat vaihdella tekemisestä ja lapsista riippuen. Koko koulu on fyysisesti käytettävissä oppilaiden oppimiseen. Meillä on aulatiloja ja "toreja", joihin oppilas voi mennä opiskelemaan tai esim. tekemään ryhmätöitä. Luokkahuoneiden välissä on ovet, jolloin opetusryhmiä voi tarpeen mukaan luontevasti yhdistellä. Uusi opetussuunnitelma mahdollistaa opettajalle käsitellä laajempia oppimiskokonaisuuksia ja käyttää toiminnallista (=tekemällä) oppimista. Ajattelumallina perinteiselle opettajalle ehkä aluksi haastava ja työläs, mutta myöskin mielenkiintoinen. 

 

 

 

Siirtyminen uuteen kouluun vaatii paljon työtä, ihan jo ajatuksen tasolla. Koko henkilökunta tulee muodostumaan sellaisista kouluista, joissa on ollut pieni työyhteisö. Yhtäkkiä meidän pitää sopeutua paljon isompaan kokonaisuuteen ja tämän kaiken lisäksi vielä uuteen tapaan tehdä työtä yhteisopettajuuden ja avoimen oppimisympäristön kanssa. Muutos on aiheuttanut tietenkin paljon keskustelua ja vastusteluakin, sillä jokainen meistä lähtee omasta "lintukodosta" melko isoihin ammatillisiin haasteisiin. Kukaan meistä ei tiedä, miten käytänteet alkavat sujumaan ja kuinka uudistushaluisia me loppujen lopuksi olemme. Yhdessä olemme kuitenkin luomassa jotain uutta ja jokainen meistä on omalta osaltaan vastuussa, miten homma lähtee toimimaan.

Kieltämättä meikäläiselläkin tunnetilat vaihtelevat, välillä olen todella innoissani ja välillä taas epäilevän varovainen. Haasteita tulee olemaan varmasti, enkä suinkaan pelkää niitä. On hieno olla mukana sellaisessa prosessissa, mihin joku ei pääse koskaan ja todennäköisesti minäkin vain yhden kerran opettajaurallani ja elämässäni. Tiedossa on  melko työläs kevät ja kesä, sillä prosessiin liittyy paljon suunnittelupalavereita ja yhteistyökoulutusta. Siitä huolimatta odotan elokuutta ja uuden lukuvuoden alkamista mielenkiinnolla ja ennen kaikkea uteliaana...