Kulunut viikko on tuntunut jostain syystä tahmealta. Päivät ovat sujuneet kuin hidastetusta filmistä. Yleensä se peruspositiivinen-minä on ollut vain häivähdys itsestä. Olen tuntenut oloni väsyneeksi, enkä työpäivän jälkeen ole jaksanut oikein tehdä mitään.
Minulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen jakso, että yöuneni ovat olleet katkonaisia.
En ole koskaan ollut erityisen hyvä nukkuja, etenkään lapsen syntymän jälkeen, mutta tällä hetkellä herään säännöllisesti 1-2 kertaa yössä.
Menen säännöllisesti nukkumaan n. klo 22.00 aikoihin ja nukahdan vielä aika nopeasti. Ensimmäisen kerran herään klo 3.00, seuraavan kerran saatan herätä 4 tai 5 aikaan. Aamuyöstä saan kyllä unesta uudestaan kiinni, mutta klo 5.00 aikoihin en meinaa saada enää nukuttua. Aamuisin en kutenkaan tunne itseäni mitenkään erityisemmin väsyneeksi, mutta kyllähän nämä yöheräämiset tuntuvat yleisessä olotilassa. Väkisinkin tulee "tunnetakaumia" katkonaisista yöunista sieltä vauvavuosilta, tosin nyt on meikäläisellä vuosia hieman enemmän mittarissa.
En ole koskaan ollut erityisen hyvä nukkuja, etenkään lapsen syntymän jälkeen, mutta tällä hetkellä herään säännöllisesti 1-2 kertaa yössä.
Menen säännöllisesti nukkumaan n. klo 22.00 aikoihin ja nukahdan vielä aika nopeasti. Ensimmäisen kerran herään klo 3.00, seuraavan kerran saatan herätä 4 tai 5 aikaan. Aamuyöstä saan kyllä unesta uudestaan kiinni, mutta klo 5.00 aikoihin en meinaa saada enää nukuttua. Aamuisin en kutenkaan tunne itseäni mitenkään erityisemmin väsyneeksi, mutta kyllähän nämä yöheräämiset tuntuvat yleisessä olotilassa. Väkisinkin tulee "tunnetakaumia" katkonaisista yöunista sieltä vauvavuosilta, tosin nyt on meikäläisellä vuosia hieman enemmän mittarissa.
Luin jostain, että jos herää säännöllisesti klo 3-4 aikoihin yöllä, voi se olla merkkinä stressistä. Nyt olenkin pohtinut, voiko tämä katkonaisuus liittyä stressiin tai johonkin ylivirittyneeseen tilaan...tai kenties jopa vaihdevuosiin. Jollain tasolla tunnistan, että viime vuoden "opiskelupaine" on jäänyt päälle. Minun on ehkä vaikea rentoutua ja ottaa sitä omaa aikaa, kun on niin paljon kaikkea muuta. Tällä viikolla junailin tarkoituksella muutaman menon pois omasta almanakastani ja tätä karsimista aion tehdä jatkossakin. Yritän enemmän kuunnella itseäni ja tunnistaa sen hetkiset voimavarani. Yritän olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että en ehdi tekemään kaikkea. Teen sen minkä pystyn ja mikä on tarkoituksenmukaista. Sen on vain riitettävä.
Koska elämäntyylini on jokseenkin hektinen, olen viime aikoina pyrkinyt tekemään siihen tietoisesti muutoksia. I
ltaisin pyrin irrottautumaan kaikista työasioista ja olenkin ottanut tavaksi laittaa tietokoneen kiinni viimeistään kello 19.00.
Perjantaina en ollut kotona tietokoneen ääressä ollenkaan. Löhöilin sohvalla, katsoin televisiota ja olin tekemättä mitään.
Minulle nämä "löhöilyillat" ovat harvinaisia ja tiedän, että näitä voisi olla enemmänkin, tuntematta huonoa omaatuntoa.
Lapsen harrastuksiin lähden mielelläni, sillä silloin joudun irrottautumaan kaikista töistäni, niin koti- kuin palkkatyöstäkin.
Liikuntaa (kävelyä) ja ulkoilua olen pyrkinyt lisäämään arkeen niin paljon kuin mahdollista, oman aikatauluni puitteissa.
Työmatkat teen nykyisin kävellen, jos vain suinkin mahdollista ja auto on ihan kiitettävästi jäänyt aamulla autokatokseen.
ltaisin pyrin irrottautumaan kaikista työasioista ja olenkin ottanut tavaksi laittaa tietokoneen kiinni viimeistään kello 19.00.
Perjantaina en ollut kotona tietokoneen ääressä ollenkaan. Löhöilin sohvalla, katsoin televisiota ja olin tekemättä mitään.
Minulle nämä "löhöilyillat" ovat harvinaisia ja tiedän, että näitä voisi olla enemmänkin, tuntematta huonoa omaatuntoa.
Lapsen harrastuksiin lähden mielelläni, sillä silloin joudun irrottautumaan kaikista töistäni, niin koti- kuin palkkatyöstäkin.
Liikuntaa (kävelyä) ja ulkoilua olen pyrkinyt lisäämään arkeen niin paljon kuin mahdollista, oman aikatauluni puitteissa.
Työmatkat teen nykyisin kävellen, jos vain suinkin mahdollista ja auto on ihan kiitettävästi jäänyt aamulla autokatokseen.
Kärvistelyni tahmean viikon kanssa aiheuttaa myös syvällistä pohdiskelua eikä kiireinen työ ja siellä riittämättömyyden tunne tee oloa ainakaan helpommaksi. Meillä on töissä paljon pitkiä poissaoloja ja se tietenkin kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti. Viikolla ilmestynyt Yhteishyvä-lehti käsitteli myös tätä kiireen tunneta ja huomaan, että minulla on suuri tarve hakea tietoa aiheesta ja yrittää ymmärtää olotilaani. Olen tällä viikolla ollut kotonakin se hieman hiljaisempi ja vaisumpi Satu, sillä yritän tehdä jonkinlaista itsetutkiskelua sieluni sopukoihin ja kanavoida ajatuksiani. Yritän olla purkamatta olotilaani muihin, mutta valitettavasti hieman vaihtelevalla menestyksellä.
Onko kyseessä hetkellinen tilanne, vaihdevuosiin liittyvä olotila vai jotain muuta mullistavaa, en osaa vielä sanoa...vai onko tämä monen asian summa.
Aika näyttää (ja toivo elää). Jos vaikka ensi viikko olisi vähän vähemmän tahmea...
Ihania talvikuvia, kyllä nyt talvi meiltä hellii... Kiire on, aina, vaikkei olisikaan, se on jotenkin sellainen trendi mistä olisi ihan ainakin itse päästä eroon. Kiireetöntä viikonloppua sinulle!
VastaaPoistatv. katja www.willalemmelle.blogspot.fi - blogista
Kiitos! Sen verran on ollut kiireistä, ettei oikein omaan blogiinkaan ole ehtinyt! :9
PoistaMinusta tuntuu, että nuo on monen asian summa. Ainakin itselläni oli vastaavassa tilanteessa. Tsemppiä Satu <3
VastaaPoistaMeitä taitaa olla aika moni "samassa liemessä". Asiaa täytyy nyt makustella, pohdiskella ja miettiä...onko mitään tehtävissä vai antaako virran viedä? :D
PoistaMukavaa alkavaa viikkoa ja nähdään torstaina!
VastaaPoistaKiitos Kaisa! ja tosiaankin torstaina odotettavissa mielenkiintoinen tapaaminen...nähdään silloin!
PoistaTsemppiä uuteen viikkoon - toivottavasti sen myötä tahmeutta aiheuttavat vain sokeriset asiat<3
VastaaPoistaVälillä täytyy käydä vähän alamaissa noustakseen taas uuteen nousuun...ja kyllä joukkoon mahtuu välillä ihan makeitakin asioita :)… ihanan mieltä nostattava kommentti.<3
PoistaYleensä nämä meikäläisen alakulot ovat nopeasti ohimenevää sorttia...onneksi!