Korouoma

Hiihtolomallamme lähdimme eräänä päivänä patikkaretkelle Korouomaan. Meidän majapaikastamme oli vain n. 35 km ajomatka, jonka jälkeen pääsimme tekemään yli 5 km vaelluksen mitä hienoimmassa talvisäässä...

Tässä porukka poseeraa alueen portilla, josta matkamme alkoi rinnettä alaspäin.

Lähdimme patikoimaan lenkkiä, joka kiersi alueen kaikki jäätiköt.

Polku veisi meidät aivan uoman pohjalle, joten laskua oli tiedossa jonkin verran...

 

 

 

Välillä tuntui, että olimme täällä erämaan keskellä aivan yksinämme. Ihanaa luonnon rauhaa, hiljaisuutta ja kauniita maisemia.

Polun varrelle oli pystytty aina välillä kylttejä, joissa kerrottiin tukkimetsän historiasta ja menetelmistä, joilla tukit oli tuotu metsästä pois.

On se ollut vaan melkoista meininkiä!

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen pysähdys oli hienolla näköalapaikalla...

 

 

 

Täältä oli komeat näkymät Korouoman alueelle.

 

 

 

Pääsimme uoman pohjalle ja täältä lähdimme katsastamaan alueen kolmea jääseinämää: Jaska Jokusta, Mammuttia ja Ruskea virtaa.

Ja toistaiseksi saimme olla aivan rauhassa...

 

 

 

 

 

 

Vaelluksemme viimeisellä jäätikköseinämällä olikin sitten kuhinaa.

Paikalle oli tuotu kolme bussilastillista turisteja Israelista ja he olivat kansoittaneet tämän Ruskean virran todella hyvin.

Me päätimme käydä tuolla jäätiköllä... ja nousua oli kyllä reippaanlaisesti. Puh, huh!

 

 

 

 

 

 

 

Puolivälissä rinnettä nappasin kuvan.

Valitettavasti kameran kuvat eivät näytä ollenkaan niin hienoilta mitä luonnossa.

 

 

 

 

 

 

 

Ylhäällä jäätiköllä oli melkoista kuhinaa, kun nämä ulkomaiset turistit yrittivät tulla alaspäin rinnettä.

Meillä isäntä kävi pikaisesti  tuolla "jääluolassa", me jäimme pojan kanssa ihailemaan maisemia.

 

.

 

 

Pudotusta oli reilusti ja rinne oli todella jyrkkä.

Niinpä sieltä moni turisti tuli pikku hiljaa pyllymäkeä alas...

 

 

 

 

 

Vaellusreitti  kulki kapeaa polkua pitkin ja oli osittain vaikeakulkuistakin.

Hienosti tuo poika jaksoi tarpoa tuolla maastossa,

Retkemme päättyi lopuksi laavulle, jossa paistoimme makkarat.

Takana oli kävelyä jo viisi kilometriä, joten tankkaustauko taisi tulla jo tarpeeseen.

 

 

 

 

 

 

Laavulla oli myös pieni puro (tai joen uoma) josta sai maistaa vettä.

Tämä ei ollut pojan makuun, sillä ilmeisesti siitä puuttui ne kaikki kemikaalit, joita meidän kodin juomavedessä on.

Tulipahan maistettua!

Täältä lähdimme kävelemään 500 metrin päähän autolle suhteellisen jyrkkää rinnettä ylös. Meillä oli ollut todella hieno patikointipäivä. Kuvia tuli otettua melkoisesti, mutta vain osa päätyi tänne blogiini. Loput kuvat taltioin sinne muistojen kirjaan (valokuvakirjaan joskus aikanaan ). Olimme kokeneet jälleen jotain hienoa ja ainutlaatuista yhdessä. Korouoma oli tarjonnut meille sellaisen elämyspläjäyksen, ettei näitä fiiliksiä kyllä kotisohvalla saa. Tämä reissu kannatti tehdä!