Ladulla ja sen varrella

Hiihtolomaan kuuluu ehdottomasti hiihtäminen, ainakin näillä lumilla ja leveysasteilla. Eilen lähdimme aamupäivällä ladulle koko perhe.

 

 

Reitiksi valikoitui suhteellisen tasainen reitti, joka oli juuri lanattu aamulla priimakuntoon.

 

 

 

 Noin kolmen kilometrin hiihtämisen jälkeen ladun varrella oli laavu.

Tämä oli myös meidän etappimme...ja osalle myös kääntöpaikka.

 

 

 

 

Laavulla virittelimme pienen nuotion ja söimme eväitämme odottaessamme sopivaa makkaranpaistotulta.

 

 

 Sää oli tällaiselle lyhyelle hiihtoretkelle oikein hyvä.

Pakkasta oli noin viisi astetta, taivas oli pilvinen ja lunta sateli hiljalleen alas.

 

 

Tulipahan taas todettua, että aika pienellä vaivalla voi saada mukavia (luonto)elämyksiä.

Retkemme ei ajallisesti kestänyt montakaan tuntia, mutta oli silti todella kiva kokemus.

 

Eväiden syönnin jälkeen isännän ja meidän tiet erkanivat.

Mies lähti hiihtämään vielä lisälenkkiä, kun me lähdimme pojan kanssa jo paluumatkalle.

Hiihtokokemusta meidän pojalla on sen verran vähän, että paluumatkamme oli jonkin verran vaiherikas (=vaikea). Hiihtoladulla meitä vastaan tuli muutamia ihmisiä, jotka tsemppasivat "naama väärinpäin" hiihtävää lapsosta. Tämä äiti yritti välillä kannustaa ( ja olla kannustamatta) oikeassa kohdissa, siinä vaihtelevasti onnistuen. Autolle kuitenkin pääsimme ja mökillä hiihtoladun "tragediat" olivat jo muisto vain. Tällainen elämysreissu tällä kertaa ;)



Tänään meillä on viimeinen päivä Posiolla. Aamupäivällä pojan on tarkoitus tehdä mökillä (äitinsä avustamana) erästä koulutehtävää ja mies lähtee hakemaan vielä luontokokemuksia. Tänään pakkasta oli aamulla piirun alle 20, joten laskettelurinteessä tiedossa vähän kylmempää kyytiä.