Aihetta juhlaan

Viime viikonloppuna rakas äitimme täytti pyöreitä vuosia, huikeat 80 vuotta. Päivänsankarin toivomusta kunnioittaen olimme järjestäneet hänelle pienimuotoiset juhlat vain meidän läheisten kesken...

Äitimme on syntynyt Turussa, joten nyt halusimme viedä hänet synnyinseudulleen juhlistamaan päivää. Mukaan oli itseoikeutettuna kutsuttu myös hänen pikkusiskonsa (tätimme), jonka avustuksella olimme saaneet järjestettyä ruokailun Aurajoen rannalla sijaitsevaan Tårget -ravintolaan. Miljöö oli ihastuttavan rouhea ja menù kerrassaan herkullista. Söimme ns. pitkän kaavan mukaan, äiti muisteli siskonsa kanssa lapsuuden ja nuoruuden aikoja. Puhetta ja naurua riitti ja aina välillä tirautettiin muutamia liikutuksen kyyneleitä. Kolme tuntia meni kuin siivillä hyvässä seurassa.

 

 

 

 

 

 

 

Ruokailun jälkeen lähdimme vielä kävelemään Turun Tuomiokirkolle päin.

Kävimme katsastamassa äitimme  lapsuuden kotikulmia Piispankadulla.

Matkan varrella pysähtelimme aina välillä kuuntelemaan hänen muistelojaan.

Valitettavasti hänen kotitalonsa oli purettu jo kauan sitten ja tilalle oli rakennettu uusi kerrostalo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lapsuuden tammi seisoi kuitenkin vielä tukevasti paikoillaan tontin kulmalla ja oli liikuttavaa nähdä äitimme vanhan puun vieressä hänen muistellessa omaa lapsuuttaan. Äitimme sukupolvi on sitä aikakautta, jolloin elämä ei ole ollut helppoa. On ollut sotaa ja jo aivan pieninä viisi sisarusta joutuivat olosuhteiden pakosta eroon toisistaan. Kaikista elämän tragedioista huolimatta nämä sisarukset ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa.

 

 

 

 

 

 

 

80 ikävuoteen mahtuu jo paljon elettyä elämää ja elämän koko kirjo. Suhteellisen hyväkuntoisena hän pystyy asumaan vielä omillaan.

Vauhti on väkisinkin hidastunut nuoruuden päivistä eikä kaiken maailman vaivoiltakaan ole voinut välttyä 

Äitimme on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten positiivisella elämänasenteella pääsee eteenpäin.

 

 

 

Juhlapäivä oli kaikin puolin onnistunut.

Sää oli syksyisen kaunis ja päivänsankari enemmän kuin tyytyväinen. 

Voiko päivältä enempää toivoakaan...