Meikäläisen arki on nykyisin melkoista hulinaa. Tämä ei suinkaan ole mitenkään poikkeavaa, vaan pikemminkin lähes "normitilanne". Kalenteri täytyy tasaisesti erilaisista menoista ja arki on melkoista säätämistä omien ja lapsen menojen välillä. Tällä viikolla isäntä on ollut reissussa, joten säätämistä on ollut vielä normaalia enemmän.
Opiskelutehtävät (ne viimeiset näytöt) alkavat olla kutakuinkin valmiita. Toinen on arvioitavana työpaikkaohjaajallani ja se viho viimeinenkin pitäisi olla arviointikunnossa ensi viikon aikana. Tiukkaa pusertamista on ollut, mutta olen myös yrittänyt pitää aikatauluista kiinni, sillä muuten vaarassa olisi asioiden pitkittyminen ja niiden siirtyminen eteenpäin. Jotain on saatava päätökseen, jotta pystyy keskittymään seuraaviin töihin.
Kesällä aloitetut asiakkaiden sisustussuunnitelmat ovat olleet myös pitkään työn alla ja niidenkin osalta alkaa näkyä jonkinasteisia valmistumisen merkkejä. Näiden erilaisten projektien määrä on ollut juuri ja juuri hallittavissa, mutta tämä on ollut tiedossa. Olosuhteiden pakosta olen joutunut kehittelemään hieman toisenlaista lähestymistapaa ajan (ja arjen) hallintaan, jonka olen kiteyttänyt sanontaan "ei elefanttiakaan syödä kokonaisena, vaan pieni pala kerrallaan". Olen yrittänyt ottaa käsittelyn alle aina yhden asian ja työstänyt sitä vähitellen eteenpäin. Sen lisäksi olen pitänyt välipäiviä (tai ainakin iltoja), jolloin en ole tehnyt mitään ja tämä näyttää toimivan jollain tasolla. Työt eivät ole pahasti kasaantuneet eikä stressitasoni ole merkittävästi noussut.
Jonkun verran olen joutunut myös tekemään valintoja. Kesän lopulla olin vielä suurella innolla menossa lokakuun alussa järjestettäville Rakenna, Sisusta ja Asu-messuille ja myös muutama säännöllinen liikuntaharrastus oli suunnitteilla, mutta tässä kohtaa minun on ollut jo pakko luovuttaa. Aika (ja energia) ei yksinkertaisesti enää riitä, varsinkin, kun tuo päivätyö vie vielä oman osuutensa. Säännöllinen liikunta on toistaiseksi keskittynyt hyötyliikuntaan, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Valo häämöttää jo tunnelin päässä ja näillä näkymin syyslomaan mennessä (viiden viikon päässä!) moni edellä kirjoittamani asia on (toivottavasti) saavuttanut päämääränsä. Viikot ovat tehokkaasti aikataulutettuja, mutta koen sen myös jonkinlaisena eteenpäin vievänä voimana. Taidan olla sitä ihmistyyppiä, joka tarvitsee sitä "ekstraohjelmaa".Tosin siinä(kin) olisi hyvää pitää mielessä jonkinlainen kohtuus....
Tällainen välitilinpäätös tällä kertaa.
Ja auringonkukkien voimalla eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti