Lieveilmiöitä

Tässä kun on reilun vuoden päivät ollut aikuisopiskelijana, on tähän arkeen tullut hieman lisää sitä kuuluisaa aikatauluttamista. Olen jo useaan otteeseen kirjoittanut täällä blogini puolella suhteellisen kiireisestä elämäntilanteesta, jonka hallinnassa on ollut nähtävissä muutamia lieveilmiöitä, osa hyviä ja osa ei niin hyviä.

Koska oma ajankäyttö ja se ns. vapaa-aika on ollut suhteellisen vähäistä, olen joutunut hyväksymään tosiasian, että elämä on hetkellisesti todella kiireistä ja sen kanssa on täytynyt vain elää. Ja onneksi tiedän tämän olevan vain väliaikaista, sillä eihän tällaista menoa loputtomasti jaksaisikaan.

Tässä tilanteessa asiat on pitänyt vaan laittaa yksinkertaisesti tärkeysjärjestykseen.

 

 

 

Viimeisen vuoden aikana lempiharrastukseni, kodin sisustaminen, on jäänyt huomattavasti vähemmälle kuin yleensä.

Tilanne on jokseenkin vierasta, sillä yleensä minulla on ollut aina joku sisustusprojekti menossa. Kodissa asiat ovat pysyneet melkeinpä stabiilini lukuun ottamatta muutamia huonekalusiirtotempauksia, jotka ovat tulleet lähinnä pakon sanelemana, mutta muuten sisustusrintamalla on ollut suhteellisen rauhallista. Siihen ei ole ollut aikaa eikä välttämättä rahaakaan...opiskelijabudjetilla kun ei kauheasti ihmeitä tehdä. Kodin siivousrutiineista olen joutunut myös hieman hellittämään, mutta jossain määrin tämä muutos on ollut ihan positiivista.

 

Toinen asia, joka on ollut lievästi sanottuna hieman huonolla kantimilla, on meidän pihamme. Se on jäänyt auttamattomasti hunningolle. Sen verran olen kesällä saanut itsestäni irti, että nurmikon olen leikannut, mutta istutusten osalta työpanokseni on ollut olematon. Tälläkin hetkellä ruukkuistutuksissa on pystyyn kuolleita samettiruusuja ja tämän syksyn istutukset ovat vielä taimimyymälässä ja taitavat sinne jäädäkin. Pihalla oleva pengerrys rehottaa rikkakasveista ja se ainoa istutuspenkki elää omaa elämäänsä. Tämän kasvukauden osalta olen jo luovuttanut, sillä aika ei vain riitä kaikkeen.

 

 

 

Koska aikatauluttaminen on ollut tämän viimeisen vuoden juttuni, on se opettanut myös tietynlaista tiukkuutta. Ennen olen helposti siirtänyt asioita huomiselle tai hamaan tulevaisuuteen, opiskelujen myötä se ei ole ollut enää mahdollista. Opiskelu- ja työtehtävien kasautumiset ovat pakottaneet minut hoitamaan asioita ajallaan ja melko systemaattisesti. Tässä kohtaa kalenteri ja post it-laput ovat olleet tärkeitä työvälineitäni asioiden ja ajan hallinnassa.

Parasta tässä kaikessa on ollut se, että olen todella tehnyt asiat pois alta ja työmäärä on pysynyt kohtuullisena, tosin tasaisen ruuhkaisena.

 

Tämän vuoden aikana olen myös joutunut luopumaan säännöllisestä liikunnasta ja jonkun verran perheen yhteisistä jutuista.  Lomareissuille ei ole voinut mennä entiseen tyyliin ja se vapaa-aikakin on ollut vähän kortilla. Tästä asiasta olen kärsinyt ehkä eniten, mutta senkin olen kestänyt, kun tiedän, ettei tämä tilanne ole lopullista. Perhe on sopeutunut tilanteeseen hyvin, mutta yhtenä päivänä poika varovasti tiedusteli, mahdanko minä ehtiä jo seuraavalle lomareissulle mukaan...kieltämättä tunsin pienen piston sydämessäni...

Viimeisen vuoden aikana olen samalla opetellut sekä tietynlaista tiukkuutta, että höllentämistä. Tällaiselle suhteellisen kunnianhimoiselle ja tunnolliselle ihmiselle kulunut vuosi on ollut erinomaista "elämän koulua" ja itsensä kouluttamista. Olen ehkä oppinut jo suhteuttamaan asioita ja ennen kaikkea olemaan itseäni kohtaan armollisempi. Totesin eräänä iltana isännälle, että opintojeni päättyessä, en taida vähään aikaa tehdä yhtään mitään. Isäntä taisi tässä kohtaa vain hieman hymähtää... ;)

Tämän pitkän vuodatuksen jälkeen voinkin toivottaa mukavaa viikonloppua kaikille!