Ihana/ kamala sähkökatko

Tänään taisi olla tämän syksyn ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) syysmyrsky näissä maisemissa. Myräkäksi tämä yltyi vasta puolen päivän jälkeen ja vettä on satanut vaakasuoraan melkeinpä siitä asti. Töissä taisin hehkutella, että tänään on sellainen päivä, etten taida tehdä mitään. Niin meinasikin käydä...hieman yllättävältä taholta...

 

Meidän asuinalueellamme tuli sähkökatko hieman ennen viittä. Tähän aikaan vuodesta kynttilät ja tulitikut ovat onneksi aivan käden ulottuvilla, joten mitään paniikkia ei ehtinyt syntyä. Tässä kuvassa olen ehtinyt kattaa juomalasit jo pöydälle, aikomuksena ruveta syömään...

 

 

 

 

 

Eikä meillä pienet sähkökatkokset hetkauta tässäkään asiassa. Ehdin ruoanvalmistuksen aloittaa sähköhellalla, mutta se jatkui loppuun asti puiden avulla. Eläköön puuhella!

 

 

 

 

Olohuoneessa ja vähän muuallakin tiloissa virittelin kynttilöitä oikein urakalla. Olipa ihanan hämyistä.

 

 

Poika kummasteli tätä sähkön puutetta ja tyytyi pelaamaa iPadillä. Talossa oli ihanan hiljaista, kun televisio ei "pauhannut". Tässä tilanteessa oli hyvä hieman pojan kanssa ihmetellä, miten ennen on oikein eletty ja mitkä kaikki laitteet tarvitsevat sähköä. (Ai, miten niin täällä asuu yksi opettaja?...)

 

Nautin tästä tilanteesta ihan "koko rahan edestä". Ruoka valmistui ja saimme syödä kynttilän valossa. Poika vain totesi totisena, "ettei hän pidä tälläisestä tunnelmasta..." ja tämä ihanuus/ kamaluus päättyikin melko lyhyeen (n. tunnin päästä).

 

 

Nyt täällä on elämä normalisoitunut. Vaikka ne sähköt palasivat, aion silti toteuttaa työpaikalla sanotun "uhkaukseni", enkä tee tänään todellakaan mitään. Villasukat on jo jalassa ja keittiön pöydällä odottaa kaksi kpl sisutuslehtiä. Taidanpa siirtyä sohvalle...



(Tämä postaus piti olla jotain  ihan muuta, mutta nyt tuli jälleen tälläinen "tunnelma kuvaus". Olosuhteen pakosta, sanoisin.)

Marraskuun alussa

Sunnuntai aamu oli täällä melko suhruinen. Täällä noustiin aamupalalle vasta 7.30 jälkeen. Johtuneeko hyvin nukutusta yöstä ja pitkistä yöunista, mutta tuntuu, että en ole oikein vieläkään herännyt. Eikä tuo aurinkokaan näytä pilkottavan. Taitaa todellakin olla marraskuu.

Aamupäivä sujui kuitenkin mukavasti kotitöitä tehden. Ehdin suunnittelemaan tulevan kouluviikon tunnit ja tapahtumat ja isäntä imuroi huushollin. Samalla, kun suunnittelin tunteja, täytin ja tyhjensin vuoron perään pyykinpesukonetta. Pukuhuoneemme sai uuden, harmaan maton ja seinälle sain kiinnitetty n. puolitoista vuotta varastossa olleen kenkäkuivamen. Ei huono aamupäivä ollenkaan.

 

 

Poika lähti vähän aikaa sitten Halloween-juhliin luokkakaverinsa luokse ja isäntä lähti pyöräilemään. Minä jäin nautiskelemaan tänne kotiin. Otin äsken pienet nokoset (mistä tätä unta riittää?!)  ja nyt tulin istumaan tähän koneelle.

 

 

 

Jotta blogissani olisi välillä jotakin muutakin, kuin tunnelmakuvia kynttilöistä, laitoin kuvia lokakuun puolelta. Nämä on räpsitty samoihin aikoihin, kun pojan huoneessa oli pieni huonekalujen vaihto-operaatio. TV-taso siirtyi työ-/vierashuoneeseen ja tänne se sopii ihan hyvin. Tauluja olen naputellut tämän huoneen seinälle pikku hiljaa. Tulostimeni on väliaikaisesti tason päällä, koska IKEAsta hankkimani pöytä on vielä osina pahvilaatikossa alakerrassa.

 

Seuraavana olisikin ohjelmassa huonekalujen kokoaminen. Tähän minulla on jo onneksi praktiikkaa, sen verran monet IKEAlaiset olen kasannut. Kun mies tulee pyörälenkiltään, keitämme päiväkahvit ja syömme miehen loihtimat jälkkärit (Creme Brulètta...oikeinkirjoituksesta en ole varma, mutta tiedättehän...). Jos sitten vaikka innostuisi käyttämään ruuvimeisseliä ja ruuvinväännintä sen verran tehokkaasti, että saisi tätä kodin sisustusta hiukan ajan tasalle. Tosin ei tämä koti tunnu tulevan ikinä valmiiksi. Ikuisuusprojektia.

Pyhäinpäivänä

Se olisi viikonloppu ja pyhäinpäivä. Meillä tuo "nahkavekkari" varmistaa, ettei tässä perheessä ainakaan äiti nuku liian pitkään. Meillä herättiin siis jo 6.30, tosin isäntä jatkaa vielä uniaan sujuvasti. Kun aamut alkavat aikaisin, ehtii tekemään kaikenlaista...kirjoittamaan vaikka blogia.  ;)

Meillä ei pyhäinpäivää vietetä mitenkään erityisen hartaasti tai perinteikkäästi. Pojalla on tänään ensin oma jääkiekkopeli aamupäivällä ja iltapäivällä hän pääsee katsomaan isoveljensä kanssa ihan kunnon Liiga-ottelua. Minä ja mies lähdemme kahdestaan paikalliseen ravintolaan (Goto) nauttimaan hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Mutta kuitenkin hyvissä ajoin illaksi kotiin.

 

 

 

 

Vaikka meillä ei pyhäinpäivää erityisemmin vietetä, en kauheasti välitä tuosta Halloween-ilmiöstä. Erillisenä juhlana (eri päivänä) ihan ok, mutta kun nämä nykyisin vähän sekoittuvat. Ei kiva. Ehkä olen kuitenkin hieman "vanhoillinen" (= perinteitä vaaliva) tässä asiassa. Meillä ei esimerkiksi ole mitään Halloween-tavaraa täällä kotona ja vasta huomenna poika menee kaverinsa Halloween-pirskeisiin.

 

 

 

 

 

Illalla ajattelin sytyttää kynttilöitä täällä kotona ja varmasti ajatukset käyvät myös niissä läheisissä ihmisissä, jotka eivät ole enää täällä kanssamme. Kynttilän valo ja tunnelma ovat hyvää "terapiaa". Mielestäni kynttilän liekki kaikessa pienuudessaan antaa meille kaikille iloa, valoa ja lämpöä (ja ehkä jopa lohtua) tänä pimeimpänä vuodenaikana.

 

Lämpimiä ajatuksia teille jokaiselle!

Samaa rataa

Syysloma on muisto vain. Arki etenee melkoista vauhtia ja meno on samanlaista kuin ennen syyslomaa. Töissä on hektistä, koska ihmisiä on sairaslomilla. Onneksi työtiimini on erittäin ammattitaitoista ja joustavaa. Meillä se kouluarki näyttää sujuvan vähän vähemmälläkin työtekijämäärällä, tosin ehdimme tekemään vain välttämättömimmät asiat...ja niita taukoja pidetään, jos voidaan tai ehditään. Huh, haipakkaa!!!

 

Koska töissä täytyy mennä "sata lasissa", joudun tekemään osa töistäni kotona. Eilen illalla istuin tietokoneella puolitoista tuntia kirjoittaen sähköpostiviestejä eri tahoille. Tänään istuin jälleen koneella heti töiden jälkeen valmistellen huomista biologian koetta...että kyllä sitä taas tietää, mistä hyvästä se palkka oikein maksetaan...!

 

 

 

Olen kaikesta kiireestä huolimatta yrittänyt ottaa itselleni pientä "aikalisää" lähinnä iltalenkkeilyn muodossa. Minulle tuo iltakävely pimeässä on vähän jopa terapeuttista. Kävellessä ehtii miettiä kaiken maailman asioita ja kieltämättä samalla on mukava katsella ihmisten koteja iltavalaistuksissa. Sarjassamme " ihmisen outoja harrastuksia". :)

 

 

 

 

 

Onneksi olin alku syksystä ns. kaukaa viisas. Minua pyydettiin pitämään lasten musiikkileikkikoulua ja lattarijumppaa. Kieltäydyin kohteliaasti molemmista tarjouksista. Olin hyvin otettu, kun minulta sellaisiin edes pyydettiin. Ehkä minä tunnen itseni (ja voimavarani) sen verran hyvin, että kieltäytyminen oli kuitenkin helppoa. Onneksi.

 

 

 

 

 

Ei tähän arkeen oikein paljon ylimääräistä mahdu... enkä edes yritä sovitella. Varsinkin, kun tämä kotona oleminen on niin mukavaa. Kiireen keskellä yritän välillä pysähtyä, edes vähäksi aikaa. Ja kieltämättä tämä blogin pitäminenkin auttaa irtautumaan hetkeksi tästä arjen pyörityksestä.

 

 

 

 

Näköjään minun postauskuvatkin alkavat noudattaa samaa kaavaa. Tunnelmakuvista toiseen, pääosissa lähinnä kynttilät. Päivän valo ei  meinaa enää oikein riittää valokuvaukseen ja salamaa en suostu käyttämään kuin ääritapauksissa. Lomani aikana ehdin vähän opiskella valokuvaamisen saloja jalustan ja kameran manuaalisäätöjen kanssa. Onnistuin kuvien ottamisessakin ihan hyvin, mutta tänne blogiin asti ne eivät tällä kertaa tule.

 

 

 

Täällä mennään siis samaa rataa; sellaisella pienellä kiireellä ja paineella koko ajan. Välillä sitä vaan miettii, että onko tässä mtään järkeä...? On kai.

 

 

 

 

 

 

 

"Hajatelmia"

Täällä siirryttiin talviaikaan ihan sujuvasti. Eilen illalla poika sai valvoa vähän pitempään (ilta yhdeksään), jotta uni maittaisi tänään vähän pidemmälle. Aamulla kello oli ihan siedettävää aikaa ( 6.30...siis talviaikaa) kun nousimme kahvinkeittoon.

 

Syysloma alkaa olla vietettynä. Ohjelmaa on ollut ihan joka päiväksi, mutta mukavinta on ehdottomasti ollut se kiireettömyyden tunne. Erityisesti olen nauttinut pitkistä aamuista. Yöpaidat ovat olleet päällä melko pitkään eikä kenelläkään ole kiire yhtään minnekään.

 

 

 

 

Syyslomalla säät ovat olleet ihan "laidasta laitaan". Eilinen päivä oli totaalisesti sadepäivä, mutta meillä oli sen verran ohjelmaa, ettei ehditty säätä surkuttelemaan. Eilen pojalla oli jääkiekkopeli (  siitä voitto kotiin!) ja sen jälkeen lähdimme vielä kahvittelemaan serkuille. Päivä meni siis mukavasti "muissa nurkissa".

 

 

 

 

 

 

Tänään on sellainen  ns. jäähdyttelypäivä. Iltapäivällä olisi jääkiekkoharjoitukset ja sen jälkeen olemme luvaanneet käydä pojan isoveljen luona. Minä ajattelin tänään ehtiä vähän suunnittelemaan tulevaa työviikkoa ja jos inspiroituisi vielä pyörähtämään imurin kanssa kotona, niin olisin ihan tyytyväinen.

 

 

 

 

Tämä syysloma meni kaiken kaikkiaan mukavasti ja vaikka lomailimme täällä kotinurkissa, en voi kyllä valittaa, ettei meillä tekemistä olisi ollut. Ja kohta onkin jo marraskuu. Jälleen ei voi muuta kuin ihmetellä tätä ajan kulumista.

 

Marraskuu on mielestäni ehkä tylsin kuukausi kaikista. Pimenevien iltojen myötä olen vähitellen lisännyt tunnelmavalaistusta. Näissä valokuvissa olevan "valotalon" olen ostanut jo vuosi sitten. Sisällä palaa pieni led-valosarja melkeinpä yötä päivää ja olen minä muutaman iltana kynttilöitäkin poltellut. "Hämistely" on virallisesti alkanut!

 

 

 

Tässä samalla voisin hehkuttaa, että blogini täyttää juuri tänään 2 vuotta! Bloggaaminen alkoi melkeinpä vahingossa ja nyt siitä on tullut ihana (koukuttava) harrastus. Olen todella pienestä pitäen pitänyt päiväkirjaa ja tämän bloggausharrastuksen myötä olen löytänyt uuden/ nykyaikaisen tavan kirjoittaa ja kuvittaa elämässä tapahtuvia asioita. 

 

En ole alunperinkään ajatellut, että tästä tulisi mikään kaikkien seuraama suosikkiblogi. Olen ihan tyytyväinen siihen, että ystäväni ja kaukaiset sukulaiseni (terveisiä vaan kaikille!) saavat silloin tällöin päivitystä, oli se sitten sisustusjuttua tai perheeseen liittyvää. Koska tämä on kuitenkin hyvinkin julkista, en uskalla kovinkaan henkilökohtaisia asioita kirjoittaa. Kuvien julkaisu on ihan ok, mutta nimiä en täällä juurikaan "viljele"...häilyvä on tuo yksityisyyden raja, mutta näillä mennään kohti uusia blogikirjoituksia. Ja aiheista ei näytä olevan pulaa. Välillä asiaa ja asian vierestä...pääasiallisesti ehkä siitä vierestä...:)

 

 

 

 

Lupsakkaa lokakuun viimeistä viikkoa!

 

 

 

 

 

 

Intohimoja

Meillä syysloma on mennyt mukavasti (ja ohjelmoidusti). Tänään poika pääsi koko päiväksi jääkiekkoleirille. Aamukokoontuminen oli jo klo 8.15 hallilla ja liikunnallista ohjelmaa oli ihan koko päiväksi. Kiekkopäivä loppui klo 16.00. Takana on kahdet jäätreenit, kahdet oheisharjoitteet, ruokailu ja vielä yksi jääkiekkoaiheinen oppitunti. Päivän päätteeksi hain hallilta tyytyväisen pojan.

Meidän pojalla tämä jääkiekko on mennyt jo intohimon puolelle. Hän voisi vaikka asua jäähallilla ja hän odottaa, että lähellämme olevaa tekojäärataa alettaisiiin jo jäädyttää, jotta hän pääsisisi omien viikkotreenien lisäksi myös vapaa-ajalla pelaamaan. Onneksi huomiseksi ja ylihuomiseksi on vielä luvassa omat jääkiekkojutut (ottelu huomenna ja harjoitukset sunnuntaina).

 

 

 

On se vaan käsittämätöntä, miten joku laji "vie mennessän", varsinkin kun kummatkaan vanhemmat eivät ole mitään joukkueurheilijoita. On todella mielenkiintoista ja ihan mukavaakin olla tässä touhussa mukana; kuskina ja huoltajana...vielä kun sinne harjoituksiin äidit ja isät kelpuutetaan mukaan.


Isäntä on toteuttamassa omaa intohimoaan Viron puolella. Hän lähti jo eilen Englannista tulevien metsästysystävien kanssa jaakaamaan villisikoja, hirviä ja saksanhirviä eli kaikkea, mitä vain saa metsästää. Mies kotiutuu reissultaan vasta maanantaina. Seuraava "ulkomaankomennus" on tiedossa marraskuussa.



Minä kävin tänään Matkahuollossa hakemassa tavaraa/huonekaluja oman (sisustus)intohimoni  taltuttamiseen...

 

 

 

eli muutama paketti huonekaluja, joiden sijoituspaikka on vielä hieman epäselvä. Suunnitelmia kyllä on, mutta loppusijoituspaikka voi olla jotain ihan muuta. Tässä pakettikasassa onkin pienoinen projekti edessä. Sisällöt tulen esittelemään vasta, kun olen saanut ne koottua...sitten joskus. Olisko joulu sellainen hyvä takaraja?

 

 

 

 

Se olisi jo perjantai ja päivä alkaa kääntyä vähitellen iltaan. Ohjelmassa olisi vielä ruoanlaittoa, saunomista ja TV-katselua. Sellaista rauhallista olemista ihan kotona. Meillä lomafiilis jatkuu edelleen...

 

 

 

 

 

Sisustusongelma...ja sen ratkaisu

Tämän postauksen kuvat olen ottanut melkein kuukausi sitten, mutta päätyvät eetteriin vasta nyt. Ajattelin esitellä teille meidän kodissa olevan "valaistuksellisen" ratkaisun tai yksityiskohdan. Remonttivaiheessa tämä oli myös ongelmakohta.

Talon laajennuksen yhteydessä meillä oli yksi melko isokin ongelma. Vanhan ulkoseinän ja uuden olohuoneen välisen seinäongelman ratkaiseminen. Seinä on siis paksu ja ongelmana oli, miten saadaan tämä nivelkohta tyylikkäästi osaksi sisustusta ja tavallaan häivytettyä "vanha seinä" pois. No, tähän pätee vanha sisustusohje: "Mitä ei voi kadottaa tai häivyttää, sitä täytyy korostaa"...

 

Halusin tähän rajakohtaan iso lasikaiteen  ja kaide sijoitettiin enemmän ruokahuoneen puolelle, jolloin uuden olohuoneen puolelle tuli eräänlainen hylly. Ruokahuoneen puolella leveän listan tehtävänä on  peittää vanhoja patteriputkia. (Näin sivuhuomautuksena sanottakoon, että olisin voinut pyyhkäistä lasia ennen kuvausta...tekevälle sattuu)

 

 

 

 

Tämä kuva on samasta huoneesta, mutta eri kuvakulmasta. Olohuoneen puolelle laskeudutaan portaita pitkin ja tässä kuvassa näkyy myös portaiden kaide, joka noudattaa samaa ideaa. On siis lasia.

 

 

 

 

Olohuoneenpuolella tämä vanha seinä toimii hyllynä. Olen tätä hyllyratkaisua yrittänyt sisustaa maltillisesti. Kolme ruukkua anopinkieliä, muutama matkamuisto Afrikasta ja yksi kynttilähärpäke. Ei muuta.

 

 

 

 

 

Kaiteen alareunassa kulkee LED-nauha koko matkalta ja se antaa todella miellyttävää valoa sekä ruoka-että olohuoneen puolelle.

 

 

 

 

LED-valo loistaa enemmän olohuoneen puolelle ja se korostaa kivasti noita viherkasveja. Tässä valaistuksessa sohvalla voi lukea ihan hyvin. Valovoimaa riittää.

 

 

 

 

Tässä kuvaa vielä olohuoneen puolelta ja vähän kauempaa. Sohvalle on jotenkin merkillisesti tullut pojan pehmoapinat kuvaan ja tyynytkin ovat sikin sokin. En ole siis stailannut mitenkään ennen kuvausta... ;)

 

Ja vielä sieltä toisestakin vinkkelistä. Mielestäni tämä ongelmakohta ratkaistiin hyvin. Tämä ratkaisu ledeineen tuo avaruutta ja epäsuoraa valoa molempiin huoneisiin. Ainoa ongelma on vain se, että lasipinnat keräävät ihmeellisesti (!) sormenjälkiä ja "kodinhoitaja" on välillä vähän laiskalla tuulella, mutta tämähän ei olekaan enää sisustusongelma...;)