Tänään taisi olla tämän syksyn ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) syysmyrsky näissä maisemissa. Myräkäksi tämä yltyi vasta puolen päivän jälkeen ja vettä on satanut vaakasuoraan melkeinpä siitä asti. Töissä taisin hehkutella, että tänään on sellainen päivä, etten taida tehdä mitään. Niin meinasikin käydä...hieman yllättävältä taholta...
Meidän asuinalueellamme tuli sähkökatko hieman ennen viittä. Tähän aikaan vuodesta kynttilät ja tulitikut ovat onneksi aivan käden ulottuvilla, joten mitään paniikkia ei ehtinyt syntyä. Tässä kuvassa olen ehtinyt kattaa juomalasit jo pöydälle, aikomuksena ruveta syömään...
Eikä meillä pienet sähkökatkokset hetkauta tässäkään asiassa. Ehdin ruoanvalmistuksen aloittaa sähköhellalla, mutta se jatkui loppuun asti puiden avulla. Eläköön puuhella!
Olohuoneessa ja vähän muuallakin tiloissa virittelin kynttilöitä oikein urakalla. Olipa ihanan hämyistä.
Poika kummasteli tätä sähkön puutetta ja tyytyi pelaamaa iPadillä. Talossa oli ihanan hiljaista, kun televisio ei "pauhannut". Tässä tilanteessa oli hyvä hieman pojan kanssa ihmetellä, miten ennen on oikein eletty ja mitkä kaikki laitteet tarvitsevat sähköä. (Ai, miten niin täällä asuu yksi opettaja?...)
Nautin tästä tilanteesta ihan "koko rahan edestä". Ruoka valmistui ja saimme syödä kynttilän valossa. Poika vain totesi totisena, "ettei hän pidä tälläisestä tunnelmasta..." ja tämä ihanuus/ kamaluus päättyikin melko lyhyeen (n. tunnin päästä).
Nyt täällä on elämä normalisoitunut. Vaikka ne sähköt palasivat, aion silti toteuttaa työpaikalla sanotun "uhkaukseni", enkä tee tänään todellakaan mitään. Villasukat on jo jalassa ja keittiön pöydällä odottaa kaksi kpl sisutuslehtiä. Taidanpa siirtyä sohvalle...
(Tämä postaus piti olla jotain ihan muuta, mutta nyt tuli jälleen tälläinen "tunnelma kuvaus". Olosuhteen pakosta, sanoisin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti