Eilen, kun tulin kaupungilta kotiin, minua odotti ihana yllätys ulkoportailla. Pojan joukkuekaverin äiti (ja Naavapiha-blogin takana hääräävä Suvi) oli tuonut minulle Suikeroalpia.
Hän oli aikaisemmin jo ehdottanut, että voisi antaa vähän omista rönsyilevistä Suikeroalpeistaan muutaman taimen minulle ja otin moisen lahjoituksen ilomielin vastaan. Kaiken kukkuraksi ne tuotiin minulle kotiin asti. Hän kertoi saaneensa ne taas jotain tutulta, joka ilmeisesti oli saanut ne taas joltain tutulta. Näinhän se menee...
Tulin moisesta lahjoituksesta enemmän kuin kiitolliseksi ja laitoin ne heti kasvamaan.
Suvi vielä vannotti minulle, että ne kasvavat/ leviävät tosi nopeasti. Jos laittaa ne kesällä ruukkuihin,
voi ne talvehtia jossain kukkapenkissä hyvinkin ja ovat taas varhain keväällä voimissaan. Niinpä ;)
Yhden laitoin Pelargonian kaveriksi ruukkuun...
...ja kaksi uhrasin meidän autokatoksen viereiseen rinteeseen.
Tämä voi ollakin haasteellisempi paikka, sillä tässä ei ole menestynyt edes kivikkokasvit.
Kaivoin näille kunnolliset istutuskuopat ja laitoin vielä parempaa multaa, jotta jaksaisivat kasvaa.
Nyt on sormet ristissä, että nämä alkaisivat leviämään...
Katsotaan, miten näiden käy tämän hortnomin hoidossa...ja saanko minäkin joskus laittaa saman "hyvän" kiertämään jonkun muun kukkapenkkiin. Ajatus (ja toteutus) oli ainakin hieno. Iso kiitos Suville vielä näistä!
Hyvältä näyttää, ja varmasti jäävät henkiin tuossa maassa :)
VastaaPoistaTuon keväällä uusia, jos kuolevat :D
Nähtäväksi jää, miten näiden käy. Lohduttavaa tietää, että sinulta riittää jaettavaksi mahdollisesti ensi keväänä.. Kiitos näistä vielä kerran!!!
Poista