Ystävyyssuhteita

Loma on siitä(kin) hyvä asia, että sen aikana ehtii tapailemaan ystäviään. Tämä viikko onkin sujunut mukavasti ystäviä treffaillessa.

Tiistaina kokoonnuimme "Hömppikseen". Tämä on alunperin neuvolan kokoonkutsuma äiti-lapsi kerho, jossa sitten jaamme arjen ilot ja murheet. Tätä voisi kutsua hienolta nimeltä myös vertaistukiryhmäksi. Lapsemme ovat kaikki olleet puolivuotiaita, kun olemme kokoontuneet ensimmäisen kerran ja nyt on sitten jo viides vuosi menossa. Kokoonnumme epäsäännöllisen säännöllisesti n. kerran kuukaudessa toistemme kotona. Isät "häädetään" kotoa (taitavat kyllä lähteä ihan suosiolla...) ja kodin valloitaa lapset ja äidit. Ja mistä nimitys hömppis? Joskus joku isä oli tokaissut, että koska "hömppäkerho" kokoontuu taas ja siitä nimeksi on sitten muotoutunut "Hömppis".

Vuosien varrella kokoonpano on muuttunut hieman. Muutama perhe on lähtenyt pois ydinporukasta, mutta porukkamme on myös lisääntynyt kolmella pikkusiskolla. Olemme myös käyneet istumassa iltaa tai käyneet elokuvissa ihan "äiti-porukalla". Kokoontumiset ovat ainakin minulle tosi tärkeitä ja vuosien saatossa muut perheet ovat tulleet läheisiksi. Näistä Hömppistapaamisia ei mielellään jätä myös väliin. Seuraava hömppis onkin sitten meillä. Jospa saisin siitä vaikka valokuvia otettua tähän blogiini.

Eilen keskiviikkona lapseni päiväkotikaveri tuli meille kylään. Aika kului todella nopeasti xbox-pelejä pelatessa ja legoilla leikkiessä. Välillä herkuteltiin vohveleilla, mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Viikonloppuna olisi vielä tarkoitus mennä porukalla luistelemaan tekojääradalle...

          

Eilen illalla menin ihan naisporukkassa istumaan iltaa paikalliseen kahvilaan...ei siis mihinkään bubiin!!! Ilta sujui mukavasti schaher-kakun ja punaviinilasin ääressä. Oli oikein mukavaa ja rentouttavaa pulista ja pölistä milloin mistäkin asiasta. Jokaisella meistä oli ollut takana rankka työsyksy ja pohdittiin oikein yhdessä, mitä muuta työtä tekisi. Ei kukaan meistä mitään radikaalia aikonut ruveta tekemään, mutta ajatusleikkinä ihan kiva.

Lottoaminen tai pikemminkin lottovoiton saaminen voisi helpottaa elämistä ainakin jollakin tasolla. Tosin ystäväni oli voittanut lotosta peräti 1 euron (!) eikä se ollut vielä aiheuttanut suuria muutoksia hänen elämässään... Pitäisköhän sitä itsekin ruveta lottoamaan. Olen tähän ikään mennessä lotonnut tasan yhden kerran ja kun en voittanut, lopetin koko homman siihen. Ei tarvitsis voittaa kuin yhden kerran... vaikka miljoonan.

Joululoma lähenee uhkaavasti loppuaan. Mies lähti tänään aamulla työ- ja metsästysreissulle ja on pois kotoa kokonaisen viikon. Me jatkamme lapsen kanssa vielä muutaman päivän lomailua ja sitten alkaa taas arkinen aherrus. Palaan blogiini varmasti vielä loman aikana. Siihen asti...