Se on siinä!!!

Tämä työviikko loppuikin aikaisemmin kuin olin ajatellut. Lapsemme tuli eilen kipeäksi ja tämä päivä on oltu tiiviisti kotona. Lapsi on ollut enemmän ja vähemmän "kanttu vei". Eilen hän nukkui oikeastaan koko päivän ja tänäänkin hän on enemmänkin lepäillyt. Äsken laitoin mittarin kainaloon ja kuumetta oli ihan kunnolla. Voi pientä!

Kun lapsi sairastuu ja joudutaan jäämään kotiin, on tekemiset taas pienen organisoinnin takana. Tänään vuoroteltiin miehen kanssa. Mä olin aamupäivän lapsen kanssa ja iltapäivällä mies taas päivysti, jolloin minä pääsin käymään pikaisesti äiti-mummin luona ja kaupassa. Kun tulin kotiin, mieheni...yllätys,yllätys...imuroi (ja oli koonnut pöydä valmiiksi!)  ja sen jälkeen hän lähti...yllätys,yllätys...peurajahtiin!

Ei tämä päivystäminen kotona ole kuitenkaan ihan harakoille mennyt, kun sain aamupäivällä pestyä koneellisen pyykkiä ja työpöytä tuli koottua.
Tässä lähtötilanne.

Eli aikamoinen kasa lastulevyä, ruuveja ym. sälää. Kasasin pöydän lähes loppumetreille asti ihan yksin. Laatikoiden kohdalla tarvittiin loogisempaa ajattelukykyä, jolloin mieheni tarjoutui apuun.

Tällainen siitä sitten tuli. Ikealla on lähes samanlainen, mutta tämä kuvan pöytä on korkeakiiltoinen ja ehkä hivenen kevyempi ulkonäöltään. Olen ostokseeni erittäin tyytyväinen. Vielä kun saan hankittua kunnon työvalaisimen, tuolin ja ehkä muutaman hyllyn pöydän yläpuolelle,  niin SE ON SIINÄ!!!

Ja pitihän mun kokeilla sitä myös läppärin kanssa. Tässä sitä nytkin kirjoitellaan blogia uudella kirjoituspöydällä.

Laitan vielä muutaman yleiskuvan meidän ruokahuoneesta, joka alkaa pikku hiljaa muotoutua siihen suuntaan, mitä olin ajatellutkin. Seinät "huutavat" vielä tyhjyyttään, mutta on niihin kokeiltu muutamia sarvipäitä. Ei ne nyt niin huonojakaan ole...mutta, mutta...

Tämä viikonloppu taitaa sujua enemmänkin lapsen lähihoitajana. Mahtaiskohan setäni "poppaskonsti" tehota lapseenikin. Aina kun minä olin kuumeessa, sain häneltä levyllisen suklaata ja kummasti olo parani. Ainakin hetkeksi. Meillä oli täksi illaksi suunnitelma, että oltaisi pidetty elokuvailta kotona kera poppareitten, sipsien ja karkkipussin, mutta voi olla, että lapsestani en saa kovin hyvää elokuvaseuraa ainakaan tällä kertaa. Taidanpa tästä mennä hoivaamaan potilastani.