...työpäivät meinaan. Piinaviikkojen viimeiset päivät ovat hyvää vauhtia menossa. Vauhtia on riittänyt siis arjessakin. Tänään oli kevätjuhla- ilta ja päivä meni enemmän tai vähemmän niitä järjestäessä.
Lapsen hain lennosta kotiin. Pieni pysähdys ja tankkaus kotona. Seuraavaksi poika mummille ja minä takaisin töihin. Siellä menikin koko ilta. Kevätjuhlat menivät kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Ohjelma oli tunnelmaltaan mukavaa ja lämminhenkistä.
Näin opettaja-ominaisuudessa keväällä (ja jouluna) oppilaat muistavat kiittää eri tavoin. Niin tänäkin keväänä. Eräältä oppilaalta sai amppelimansikan...
Ja siinä oli/ on yksi kukkakin !
sekä mansikanalkuja.
Kunhan osaisin hoitaa ja vaalia niitä... :)
Yhdeltä oppilaaltani sain henkilökohtaisena lahjana kukka-asetelman ja koko työporukalle vielä suklaarasian... SLURPS JA NAM!!!
Kukka-asetelma on tehty valkoiseen, sydämenmuotoiseen, posliiniseen maljaa. Vaikka kukat kuolevat, niin astia jää muistoksi. Kaunis asetelma, kaunis ajatus!
Yhdeltä oppilaalta sain vielä gerberan.
Näin selkeänä ja "simppelinä" tämä kukka sävähdyttää aina.
Jutelimme vielä tilaisuuden päätteeksi muutaman kolleega-opettajan kanssa, että muistaminen on ihan kiva juttu, mutta meidän mielestämme se ei ollenkaan tarpeellista. Ja jos totta puhutaan, meillä töitä tehdään tiimissä eli kiitos ja kunnia kuuluu ihan kaikille, ei pelkästään meille opettajille.
Vielä muutaman päivän rutistus ja sitten voi hengähtää, ainakin töiden osalta. Huomenna tiedossa illemmalla vauhdikasta ja äänekästä meininkiä. Mitä ollenkaan mennyt lapselleni lupaamaan? Mitä se sitten onkaan, siitä vasta huomenna. Nyt tämä tapaus menee iltapesulle ja nukkumaan. Uni tulee varmasti!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti