Päivän aikana lapset kävivät uimassa kahteenkin kertaan, kun taas me aikuiset tyydyimme olemaan enemmänkin uimavalvojina...sen verran vilpoista tuo vesi oli.
Siskoni talo on jo yli satavuotias ja pihapiiriin kuuluu myäs pienempi talo, joka on ollut aikoinaan piikojen ja renkien asuntona. Maalaisidylliä!
Talo on jo vähän huonossa kunnossa, mutta minun silmissäni tämä on niin hieno. Pihapiiristä löytyi vanha puimuri, joka siskoni mukaan toimisi varmasti vielä tänäkin päivänä. Talo on toiminut vuosia jo enemmänkin varastona, mutta voi, mitä kaikkea hienoa (sekä todella vanhaa että retroa) sieltä löytyikään.Varsinainen aarreaitta!
Tässä pihatalossa oli useampi huone ja melkeinpä jokaisessa huoneessa ja vintillä oli jotain vanhaa, joko työkaluja tai huonekaluja. Siskoni on vähitellen aloittanut tavaroiden kartoittamista ja investointia. Sieltä löytyy sekä aarteita että ihan romua. Työsarka on myös melkoinen, koska tätä tavaraa on kertynyt sadan vuoden aikana melkoisesti.
Pihapiiriissa on myös ns. museo eli vanha vilja-aitta johon on kerätty vanhoja maatalousesineitä. Siellä me saimme kulutettua aikaa, kun lapset ihmettelivät ja ihastelivat kaikenlaisia tavaroita. Joku löysi vanhan polkuauton, joku vanhan mopon, joku hienoja lasipulloja ja minä löysin puiset ns. maalarintikkaat, jotka sisko lupasi armeliaasti antaa minulle.
Valitettavasti autoni on liian pieni ja tällä reisulla ihmisiä täynnä, joten tikapuut saivat vielä jäädä siskolle. Tästä "löydöstä" (ja lahjoituksesta) olen aivan innoissani. Ja olihan siellä vanhoja pärekoreja vaikka kuinka paljon ja sanoinkin siskolleni, että ennen kuin hän heittää mitään pois, niin soittaa ensin minulle. Kyllä minun pärekorikokoelmaani aina muutama kori lisää mahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti