Mikä otus siellä oikein on?
Sehän on ylivuotinen peura. Kaunis kuin mikä!
Se ei aluksi tiennyt meidän läsnäolosta mitään.
...ja se syödä mutusteli kaikessa rauhassa pihlajanoksia ja meidän ainokaisen viinimarjapensaan marjoja...senkin peijakas!!! No, riistanhoitoa sekin.
Jossain vaiheessa peura kyllä huomasi meidät ja oli ilmeisen utelias tutkailemaan, keitä muita täällä oli.
Peura käveli mökin takapihalla ja aina välillä katseli meidän suuntaan.
Saimme ihailla tätä luontokappaletta tosi läheltä ja kuvia otin minkä kameraltani kykenin.
Lopuksi se sai meistä tarpeekseen ja lähti juoksemaan metsään. Minä taas ryhdyin käsittelemään ottamiani kuvia ja tässä blogissa on vain muutama niistä. Kiitos hyvälle kuvankäsittelyohjelmalle, että näistä kuvista tuli näinkin hyviä. Jälleen kerran tuli todettua, että kamerassa pitäisi ola ainakin parempi zoomi. Ei muuta kuin kauppaan ostamaan uusi kamera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti