Oman lapsen kasvaessa ja kehittyessä joutuu aina silloin tällöin pohtimaan omaa asennetta ja suhtautumista ajankohtaisiin asioihin. Tällä hetkellä minua mietityttää nykylasten pelimaailma. Onko se hyvä vai paha asia? Maailma on kuitenkin muuttunut lyhyessä ajassa hyvin virtuaaliseksi ja koneelliseksi.
Meillä pelataan "pleikkarilla" tiistaisin ja torstaisin. Viikonlopun peliajoista sovitaan aina erikseen. Meille tämä pleikkarimaailma on aika uutta, sillä poika sai laitteen joululahjaksi. Pelejä on kertynyt jo kiitettävästi ja ikärajoista yritetään pitää kiinni. Peliajoista ei juurikaan saada riitaa aikaiseksi eli jonkinlaisessa kohtuudessa pysytään. Ainakin vielä.
Aluksi ajattelin, että nämä pelikoneet eristävät lapseni muusta maailmasta, mutta tämä on osoittautunutkin ihan päinvastaiseksi asiaksi. Ei ole mitenkään harvinaista, että meillä useampi poika ohjaimissa ja virtuaalimailman ilo/jännitys on osa yhteistä kokemusta.
Pelitilanteet aiheuttavat usein tilanteita, joissa täytyy kuunnella ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Ainakin näiltä pojilta tämä asia on toiminut hyvin. Harvoin on ollut tilanteita, joissa aikuisen (minun) on täytynyt puuttua tilanteeseen jollain tavalla. Viime viikolla poikani härnäsi pelissä kaveriaan niin paljon, että minun piti puuttua tilanteeseen. Olin hyvin tuohtunut (ja pettynyt) poikani käytökseen ja vielä illalla nukkumaan mennessä minun piti nostaa tämä asia esille. Puhuin ystävyydestä, sen pelisäännöistä, toisen ihmisen huomioonottamista ja kunnioittamisesta. Tälläinen "kevyt ihmisuhdekurssi" siis illan päätteeksi.
Mielestäni tämä virtuaalimaailma velvoittaa meitä vanhempia seuraamaan ja olemaan kuulolla, miten lapsemme niillä pelaavat. Meillä pojat pelaavat kuuloetäisyydellä, joten pelitilanteiden seuraaminen on (vielä) suhteellisen helppoa. Haasteellisemmaksi näen iPadilla olemisen ja You Tubella surffailun. Meidän pojalla on koneessaan kyllä jos jonkinlaisia estoja ja aina silloin tällöin seuraan, missä sivustoilla hän on käynyt. Mihinköhän tämä vielä johtaa? Maailma muuttuu niin nopeasti, että kehityksen mukana kulkeminen on tälläiselle "ei-niin-some-ihmiselle" hieman hankalaa, mutta ainakin minä äitinä voin (ja osaan) keskustella ja yrittää pitää "antenneja" muuten päällä.
Eli täytynee varmati todeta että, jos tässä asiassa on jotain pahaa, niin on siinä jotain hyvääkin. Se on nykyaikaa, mutta mielestäni kaikessa virtuaali- ja /tai some- maailmassa ei pidä kuitenkaan unohtaa inhimillisyyttä (ja kohtuutta).
Koulupäivän jälkeen lapseni viettää iltapäivän tunteja perinteisemmässä peliympäristössä. Esimerkiksi viime viikolla pihalpelinä oli ollut vanha kunnon 10 tikkua laudalla. Eläköön perinteiset pihapelit!
Väkisinkin tulee aina silloin tällöin pohdittua, miten minä kasvatan ja ohjaan omaa lastani...ja vähän lapsen kavereitakin tässä maailmassa?
Tälläistä kevytä pohdintaa tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti